Universe Examiners Forums

Klazu · Wed 08-11-2006 10:54:45

Marseillesta suuntasimme heti tiistai aamuna junalla kohti länttä. Tarkoituksena oli ehtiä illaksi aivan länsirannikolle Bordeauxin kaupunkiin. Puolessa välissä tätä kahdeksan tunnin matkaa ajattelimme pitää parin tunnin tauon vierailemalla Toulousessa. Matkaan päästiin ja viimeiset näkymät Marseillesta ja heti pian sen jälkeen Välimerestä tapahtuivat kauniissa auringonpaisteessa. Matka Toulouseen oli kuitenkin sangen tylsä, sillä maasto on ankeaa tasaista pusikkoa. Asutusta on vain muutaman isomman taajaman tienoilla ja talot ovat likaisia. Lähimmillään kävimme tämän matkan aikana ehkä noin 100 kilometrin päässä Espanjan rajasta.

Toulouseen saavuttiin puolen päivän jälkeen ja meidän piti tietysti heti etsiä ruokapaikka. Löysimme pizzerian, jossa ruoasta otettiin kyllä ylihintaa laatuun nähden. Toulouse (Ranskan 4. suurin kaupunki, 762 000 asukasta) näytti meistä ihan nätiltä kaupungilta. Kaupungin keskustaa halkoi monta sangen vilkasta ja pitkää ostoskatua ja pääasiassa punertavista tiilistä tehdyt rakennukset olivat jotain erilaista muihin matkakohteisiimme verrattuna. Kaupunki oli meistä aika sokkeloinen ja ilman karttaa harhailimme kaduilla. Lopulta löysimme kaupungin pääkirkolle, jossa kävimme hetken ihmettelemässä hämäriä sisätiloja. Tämän jälkeen jouduimme jo suuntaamaan kohti juna-asemaa, jonne oikaisimme likaisten korttelien kautta.

Juna-asemalla oli selvästikin nostettu valmiutta jostain syystä, sillä asemalaitureille ei päässyt ilman junalippua. Lisäksi matkatavarasäilytyksessä oli jännittävää, kun jouduimme kulkemaan metallinpaljastamien läpi saadaksemme laukkumme muutaman tunnin säilöstä! Ilmeisesti pommeja etsivät, kun järjestelyt olivat niin suureksi mitoitetut. Noh, juna tuli ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Bordeauxia.

Jos joku muuten jäi miettimään, mistä Toulouse on tuttu nimi, niin vastaus on Airbus yhtiö. Airbus on maailman suurin lentokoneiden valmistaja ja sen pääpaikka sekä tehtaat sijaitsevat Toulousessa. Kyseisellä tehtaalla valmistetaan myös surullisen kuuluisaa mega-jumbojetti A380:aa, johon mahtuu jopa 853 matkustajaa. Kone on vasta testikäytössä. Valitettavasti emme paikkaa ehtineet nähdä, sillä se sijaitsi kaukana keskustasta ja aikamme oli rajoitettu.

Bordeauxiin (230 000 asukasta) saavuimme kuuden maissa, joten suunnistimme heti yöpaikan metsästykseen. Sellainen löytyikin aivan asemaa vastapäätä vain kaksi kuukautta vanhasta Etap-hotellista. Tämä oli yksi parhaista yöpaikoista, sillä kaikki huoneissa oli upouutta. Ja sijainti että hinta olivat mieleemme. Olimme kuulemma ensimmäiset suomalaiset hotellissa, mutta pari ruotsalaista oli ehtinyt jo hotellissa yöpyä. Ilta teki jo tuloaan, koska kello lähestyi seitsemää, joten nähdäksemme edes vilauksen Bordeauxista suunnistimme kohti keskustaa. Keskusta sijaitsikin yllättävän kaukana asemalta ja kävelymatka sinne kulki todellisen gheton kautta. Korkeiden kerrostalojen välissä autotiellä siirtolaisnuoret pelasivat palloa. Me lisäsimme vähän vauhtia ja noin 700 metrin jälkeen saavuimme keskustaan.

Tässä vaiheessa pimeys laskeutui ja katuvalot syttyivät. Äskeisen seudun jäljiltä emme halunneet viettää aikaa turhan paljoa öisessä keskustassa vaan tyydyimme kävelemään pitkin pääkävelykatua. Matkalla haukkasimme hieman iltapalaa kummatkin ja aivan ydinkeskustassa kurkkasimme muutamaa valaistua rakennusta. Keskustassa kyllä näytti olevan paljon komeita rakennuksia, mutta tällä reissulla emme niihin ehtineet valitettavasti tutustua. Kaupungin läpi virtaa joki ja näkymät joen rannassa olivat todella kauniit iltavalaistuksessa. Rannalta hyppäsimme raitiovaunun kyytiin (Bordeauxissa oli aivan uusia raitiovaunuja), joka meni kohti hotelliamme. Meillä oli kyllä tarkoitus maksaa matkastamme, mutta emme pystyneet, koska kaikki maksuohjeet olivat ranskaksi. Yritimme kysyä kahdelta nuorelta, jotka istuivat vieressämme, mutta hekään eivät tienneet miten laite toimii ja sanoivat itsekin menevänsä pummilla. Niinpä sovimme, että juoksemme heidän esimerkin mukaisesti, jos tarkastaja nousee kyytiin. ;-)

Eipä tullut tarkastajaa. Matkalla lyhyesti juttelimme nuorten kanssa ja he varoittivat meitä menemästä erityisesti aseman seudulle yöaikaan. Sanoimme, että meidän hotelli on juuri siellä ja sinne olemme menossa. Olivat vähän järkyttyneitä, mutta hyvin pääsimme perille. Yö meni hyvin nukkuessa ja aamulla aikaisin nautimme hotellin sangen laajasta buffet aamiaisesta. Tämän jälkeen pakkasimme tavarat matkaamme ja siirryimme asemalle.

Edessä oli jälleen yli kahdeksan tunnin junamatka (kolmas tähän mennessä), joka kulkisi hitaasti pitkin Atlannin rannikkoa kohti pienehköä Brestin kaupunkia Ranskan "käsivarren" sormenpäässä. Maisemat junasta olivat jälleen erilaiset, sillä aika pian Bordeauxin jälkeen ympäröivä alue muuttui vehreäksi peltomaisemaksi. Atlantia emme nähneet koko matkan aikana kuin kerran La Rochellen turistikaupungin tienoilla. Kyllä se isolta lätäköltä näytti ja vuorovesi oli hassusti jättänyt pari venettä hiekalle. Matkan aikana sää oli pilvinen ja välillä satoi vettä. Ilmasto Atlannin rannikolla erosi silmin nähden edellisten päivien Etelä-Ranskan ilmastosta. Yhteensä koimmekin Rankassa hyvin erilaiset ilmastot niin pohjoisessa, Välimeren rannalla, Espanjan ja Ranskan rajan lähellä kuin Atlannin rannikolla. Kaikilla näillä seuduilla maantieteellinen sijainnista johtuva ilmasto antoi alueille oman leimansa Välimeren rannikon ollessa aurinkoinen ja lämmin ja rajaseutu mannermaisempi.

Matka oli pitkä ja vaihdoimme junaa yhteensä kaksi kertaa: pikaisesti Nantesissa sekä Quimperissä. Mitä lähemmäs Brestiä saavuimme, myös asutus muuttui. Rannikkoa täplittävät lähinnä kylät ja pienet kaupungit, joiden kiviset talot ovat pääasiassa valkoisia mustalla katolla. Aivan loppumatkasta ennen Brestiä maasto alkoi kumpuilla ja juna kulki yllättäen vehreitä kukkuloita pitkin, jolloin aina välillä näimme valkoisten talojen muodostamia pikku kyliä laaksoissa. Maisema muistuttikin kahden viikon takaisesta matkasta appivanhempien kanssa Dortmundista kaakkoon.

Brestin olimme valinneet yöpymispaikaksi ja kohteeksi lähinnä sen sijainnin vuoksi; se on Ranskan läntisin kaupunki ja jos karttaa katsotaan se sijaitsee melkein koko Iso-Britanniaa lännempänä! Kuitenkin samaan aikaan se kuuluu samaan aikavyöhykkeeseen esimerkiksi Tukholman kanssa, mikä kyllä näkyi vähän erikoiseen kellonaikaan laskevana ja nousevana Aurinkona. Meille oli muutenkin yllätys, että kaikki matkamme maat kuuluvat mm. Saksan ja Ruotsin käyttämään Keski-Euroopan aikaan (CET), joka siis on yksi tunti Suomea jäljessä. Brestistä emme tienneet mitään kaupungin koosta (150 000 asukasta), emmekä sen maisemista. Kartan perusteella toivoimme sen olevan "maailmanlopun kaupunki", joka sijaitsisi korkean kallion harjalla ja josta aukeaisi suuri Atlanti ja jonka nähdessään voisi ajatella seuraavan maan lännessä olevan Amerikka. Tämä ei aivan ollut totuus. Kaupunki oli siisti ja nätti pikkukaupunki, jossa on sangen suuri satama (2. maailmansodan saksalaisten tärkeä sukellusvenetukikohta). Atlannista ei voinut kuitenkaan nähdä kuin lahden, joka päättyy Brestin satamaan. Itse ulappa sijaitsee vielä 5-10 kilometriä kaupungista länteen, mutta se ei meitä haitannut. Brestin sijainti pitkällä lännessä kyllä riitti lämmittämään mielen ajatuksella ja kuten sanottua kaupunki oli kaunis.

Brestiin saavuimme hyvin myöhään, vasta kello seitsemältä. Tämä tekikin hotellin löytämisen hankalaksi. Kaupungissa kun oli Rotterdamin tapaan menossa konferenssi, jonka vuoksi kaikki hotellit myivät eioota! Aloimme jo huolestua, sillä 12 hotellia ei tuottanut tulosta. Sitten aivan viimeisen pienen syrjäisen hotellin kohdalla löytyi YKSI vapaa huone ja vieläpä äärettömän halvalla. Olimme pelastetut! Heitimme tavaramme huoneeseen ja kiiruhdimme äkkiä kaupungille. Nälkä oli valtava, sillä kello oli melkein kahdeksan illalla ja koko päivänä olimme syöneet vain pari suklaapatukkaa. Ruokapaikan löytäminen tuotti vielä ongelmia, koska kaikkialla menut ovissa olivat vain ranskaksi. Ja ranska on sellainen kieli, ettei sitä osaamatta tiedä oikein mitään. Listoilta oli erittäin vaikea edes löytää liharuokien osastoa. Lopulta löysimme sympaattisen pienen paikan, jossa ranskalaisen menun oheen saimme jostain ravintolan keittiön perukoilta löydetyn ikivanhan englanti <--> ranska ruoka-aine sanaston. Sen avulla tilasimme lammasta ja lehmää lautaselle ja söimme hyvin. Englannin taito Ranskassa ei kyllä ollut vakuuttavaa ja esimerkiksi Bordeauxissa olisi pärjännyt paremmin espanjalla!

Ruoan jälkeen palasimme hotellille ja yritimme telkkarista löytää uutisia Luxemburgissa sattuneesta junaonnettomuudesta. Meidän oli nimittäin tarkoitus kahden päivän päästä suunnata samalle seudulle! Telkkari tarjosi kuitenkin vain typerää live-lähetystä New Yorkissa törmänneestä pienkoneesta ja emme saaneet tietoamme. Kerrotaan tässä, että juuri meidän aikomallamme reitillä, vain kaksi vuorokautta aiemmin, tavarajuna törmäsi matkustajajunaan ja 6 ihmistä kuoli! Tapaus osui siis sangen lähelle meitä, mutta onneksi ei kohdalle.

Hotellissa nukutti mukavasti, mutta aamulla kello puoli kuudelta herätessämme ihmettelin jalkaani ilmestyneitä kolmea pientä puremajälkeä. Aavistus jostain yöllisestä "yllätyksestä" oli hautunut jo illalla mielessä, sillä huoneen pöydällä oli ötökkämyrkkyä! Tiedä sitten mikä minua yön aikana puri, mutta kyseisenä yönä näin unta, jossa olin muurahaisten keskellä... :-)
Suuntasimme aamu kuudeksi rautatieasemalle, jossa hyppäsimme TGV-junaan kohti Pariisia! Junamatka oli hidas, koska TGV pääsi ajamaan huippunopeuttaan vasta reilun sadan kilometrin päässä Pariisista. Lisäksi meille oli myyty ihmeelliset jämäpaikat, jossa 12 hengen osastolla istutaan poikittain menosuuntaa vastaan - siis selkä junan seinää vasten! Lisäksi osastolla oli vain pienet ikkunat, joten maisemia ei tullut juuri nautittua. Se ei tosin haitannut, koska nukuimme osan alkumatkasta. Muuten kyllä itse ainakin valvoin melkein kaikki reissumme ja katselin maisemia.

Pariisi? Kyllä vain! Kävimme kuin kävimmekin Pariisissa matkallamme! Tosin vain junaa vaihtamassa. Brestin juna saapui puolilta päivin Montparnassen asemalle, joka on siis yksi Pariisin seitsemästä juna-asemasta ja sijaitsee kaupungin etelälaidalla. Sieltä meidän oli tarkoitus metrolla kulkea kaupungin ali kaupungin itäiselle asemalle, josta juna jatkaisi kohti Luxemburgin rajaa. Pariisiin saapuminen jännitti meitä hieman ennalta, sillä kyseessä on kuitenkin Euroopan suurimpia oleva yhdeksän miljoonan asukkaan megakaupunki. Juuri ennen saapumista Pariisiin onnistuimme näkemään myös Eiffel-tornin, tosin vain ylimmän kolmanneksen, junan ikkunasta. Tornin olisi pystynyt paremmalla ajalla näkemään paljon paremminkin, sillä aseman vieressä sijaitsee yksi Pariisin korkeimmista pilvenpiirtäjistä ja jonka katolle (58. kerros) olisi ollut mahdollista päästä. Kävimme vain ihailemassa tätä 209 metristä rakennusta juurelta ja suuntasimme metroon. Metrossa kaupungin koon kyllä ymmärsi: ihmisiä kun kuhisi joka puolella. Liput saimme ostettua automaatista sangen helposti, jonka jälkeen pääsee isoista porteista kohti laitureita. Asemilla joutuu kävelemään todella pitkiä matkoja ja käytävillä onkin rullahihnoja kävelyn helpottamiseksi (kuten isoilla lentokentillä). Hieman alta kilometrin(!) matkan jälkeen pääsimme lopulta neloslinjan laiturille.

Metro oli ankea peltikottero ja yllättäen se kulki raiteiden (jotka kyllä löytyvät) sijaan kumipyörillä! Mistä lie johtuvaa, mutta matka oli vähän pomppuista. Matkamme kesti noin 25 minuuttia ja kuljimme mm. Louvren alitse. Vähänhän se pisti rintaan käydä niin lähellä, mutta toisen kerran sitten. Itäisellä asemalla söimme ja hyppäsimme junaan kohti Saksan ja Luxemburgin rajalla sijaitsevaa Metzin kaupunkia. Pariisista lähtiessämme emme nähneet enää muita kuuluisia paikkoja, vain betonilähiöitä - varmaankin sanoja, joissa maahanmuuttajat keväällä polttivat satoja autoja.

Matkaa Metziin oli noin kolme tuntia tavallisella pikajunalla ja perille saavuimme iltapäivällä. Hotellin löysimme huokealla hinnalla aivan aseman vierestä ja jälleen suuntasimme kaupungille. Metzistäkään meillä ei ollut mitään mielikuvaa ja valitsimme sen viimeiseksi yöpymispisteeksemme, koska siitä on vain 40min matka Luxemburgiin ja hyvä jatkaa seuraavaksi illaksi kotiin Dortmundiin.

Kiertelyn jälkeen Metz osoittautui erittäin mukavaksi kaupungiksi, jossa koko keskusta oli vanhan mallisesti rakennettua. Kaupungin halkaisee joki, jolla on monta haaraa, joten osat rakennuksista sijaitsevat pienillä "saarilla". Erittäin kaunis oli varsinkin liitteen kuvissakin näkyvä pieni kirkko tuollaisella saarella. Sen kohdilla näimme joessa uiskentelevan myös kymmeniä joutsenia. Kirkkoja kaupungissa oli monia ja kävimme vain suurimmassa, joka oli kunnostuksen alla ulkoa päin. Metzista jäi todellakin hyvä kuva ja nähtävää sielläkin on runsaasti, vaikka tässä tyydynkin paikan tiivistämään pariin lauseeseen.

Hyvin nukutun aamun jälkeen suuntasimme aamu kahdeksalta juna-asemalta, josta otimme lähijunan kohti Luxemburgia. Tässä vaiheessa meitä hieman jännitti, sillä juuri tällä kyseisellä etapilla oli vain kaksi päivää aiemmin ollut jo mainittu kuolonuhreja vaatinut junaonnettomuus. Tämä näkyi yhä siinä, että Thionvillen kaupungissa, aivan Luxemburgin rajalla, jouduimme vaihtamaan junasta bussiin, koska raiteita ei oltu saatu raivattua vielä tuolloin. Tämä ei sinäänsä haitannut, koska bussilla kuljetut 45 minuuttia olivat junasta nähtyä erilaiset. Itse asiassa bussin ikkunasta oli mahdollista nähdä EU-tähtien täyttämä "Luxemburg" kyltti, josta tiesi vaihtaneensa maata. Luxemburg on suuri liikenteen solmupaikka läntisessä Euroopassa ja sen läpi menee monia moottoriteitä Saksan, Ranskan ja Belgian välillä. Junallakin maasta pääsee kaikkiin ilman suuntiin, mm. Saksan puolelle Trieriin.

Luxemburgissa meillä oli aikaa nelisen tuntia kiertää maa. Luxemburg on itse asiassa enemmän kuin vain yksi kaupunki, vaikkakin Luxembourg onkin maan ainoa merkittävä kaupunki (76 000 asukasta) koko maan väestön ollessa 465 000. väestö kasvaa kovaa vauhtia ja sen kyllä huomasi katukuvassa; kaikkialla rakennetaan hyvin paljon. Kaupungissa on monia virastoja ja edustajistoja mm. EU:lta, mutta ne sijaitsevat kaupungin ulkopuolella ja jäivät siksi näkemättä. Kaupunkiin on myös kovasti lentoliikennettä, sillä koneita laskeutui aika tiuhaan aivan kaupungin yli. Luxemburgin maasto (niin kaupungin kuin maankin) eroaa aika tavalla ympäröivistä maista, sillä kaikkialla on vehreitä kukkuloita ja itse kaupungin halkaisee sangen suuri ja yllättävän syvä vehreä rotko. Rotkon yli pääsee nättejä vanhoja kivisiltoja pitkin. Silloilta maisemat ovat huikeat, mutta aina-masentuneet-ja-siksi-itsemurhaa-hautovat suomalaista kyllä hieman kauhulla katsoivat siltojen lantion korkuisia(!) kaiteita. Niistä kun tuntui heilahtavan yli melkein itsekseen!

Kaupungissa ei ole sinäänsä ihmeempää nähtävää. Mekin satuimme paikalle pilvisenä päivä, jolloin paikat eivät olleet ehkä kauneimmillaan. Kaupungin läpi kulkee jatkuvasti myös viiden(!) kaistan leveydeltä suuntaansa liikennettä, joka aiheuttaa paljon melua. Kävimme vastikään restauroidussa kirkossa, mutta monien kirkkojen jälkeen se ei hirveästi kohahduttanut. Sitä enemmän mielenkiintomme kohdistui monen eurokolikoiden kerääjän toivomiin maan omiin kolikoihin. Kerrottakoon, että Luxemburgin kolikoita sai ihan kivasti vaihtorahana normaaleista ostoksista, mutta kävin silti paikallisesta pankista hakemassa muutamat pötköt kolikoita Suomeen tuotavaksi. Siellä kun näitä ei juuri nähdä kierrossa, varsinkaan pienimpiä 1 ja 2 sentin kolikoita, joita muualla Euroopassa siis käytetään. Mutta nyt niitä tulee jouluna Suomeen pieni lasti. Hauska sattuma oli myös keskustan hampurilaisravintolassa, kun kesken purilaisten kuulimme yhtäkkiä jostain suomea. Ihan selvää suomea! Puheen lähteeksi paljastui kolme koululaisnuorta, jotka tilasivat ruokaa itselleen. Emme paljastaneet itseämme, mutta kuuntelimme hetken näiden juttuja. Eipä sieltä mitään kiintoisaa tullut, mutta tilanne oli huvittava ollessaan ensimmäinen vastaava täällä ollessamme.

Luxemburgista aloitimme pitkän ja mutkikkaan kotimatkamme. Jotta emme joutuisi maksamaan Saksan puolella junalipuista, jouduimme nousemaan Belgian läpi Hollannin puolelle saakka, josta pääsimme ylittämään rajan tismalleen samasta Venlon ja Viersenin kaupunkien kohdalta kuin matkan alkaessakin. Ympyrä siis sulkeutui. Junaa vaihdomme viimeisenä päivänä yhteensä yhdeksän(!) kertaa, mm. Liegessä Belgiassa ja Maastrichtissä Hollannissa. Lopulta kello 22 olimme kotona Dortmundissa. Reissu oli ohitse!

Matkamme kulki siis läpi viiden maan (plus Saksan) ja oli pituudeltaan noin 4200 kilometriä!! Yhteensä istuimme junassa varmaan lähes kaksi vuorokautta ja suurin osa näistä tuli neljästä Ranskan 7-8 tunnin matkasta. Ne olivat raskaita päiviä, mutta niidenkin aikana ehdimme nähdä niin paljon maalaismaisemia. Junaa vaihdoimme yli kahdessakymmenessä paikassa ja öitä hotelleissa vietimme 11, yhteensä yhdeksässä eri hotellissa. Ja matka kesti sen 12 päivää.

Reissulle lähtiessämme sovimme, että käymme reissulla monessa maassa ja näemme niissä monta merkittävää kaupunkia. Emme halunneet kuitenkaan mennä tiukan aikataulun ohjaamina vaan halusimme vaikuttaa matkaamme tunnelman mukaan. Tämän vuoksi mm. Pariisin vaihtaminen koko maan kiertoon ja Monacoon. Junavuorot valittiin aina paikan päällä sopivista ja majoitus neuvoteltiin tilannekohtaisesti pari paikkaa kussakin kaupungissa kilpailuttamalla. Kaikkein tärkeintä oli nähdä Länsi-Eurooppalaisia maisemia ja niitä kyllä nähtiin! Tasaista ja kumpuilevaa, korkeaa ja matalaa. Märkää ja kuivaa, karua ja rehevää. Matkamme oli siis älyttömän monipuolinen ja jätti hirmuiden määrän muistoja ja 585 valokuvaa. :-)

Koska olimme matkalla "vain" 12 päivää, meillä jäi 16 päivän interrail-lipustamme käyttämättä neljä päivää. Tavallaan ne olisi voinut viettää Pariisissa, mutta pitkän reissun jäljiltä olimme jo väsyksissä ja liika olisi liikaa. Lisäksi meillä alkoi koulu kolme päivää kotiinpaluumme jälkeen, joten meillä oli näin sopivasti aikaa palautua matkaltamme.

Toivottavasti tämän matkakertomuksen lukeminen ei ollut tylsää sen pituuden vuoksi vaan se onnistui herättämään lukijoissa mielenkiinnon kohteita kohtaan ja mahdollisesti itse suunnittelemaan näihin matkoja tulevaisuudessa. Euroopassa on meistä hirmuisesti hienoja paikkoja sangen lähellä Suomestakin katsoen, joita kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa! Tähän juna on mainio peli ja sangen halpa. Turvallinenkin, tosin aina ei voi tietää mitä kohdalle sattuu. Päätän matkakertomukseni tähän ja seuraavissa viesteissäni palaan jälleen Saksan tunnelmiin.

Bordeauxin keskustan iltavalaistusta:

Pieniä kyliä laaksoissa Quimperin ja Brestin välillä:

Brestin satama illalla. Taustalla aukeaa Atlanti:

Pikainen näkymä Pariisin kaduille East-aseman edustalta:

Kirkko saarella ja joutsenia:

Komeita siltoja yli Luxemburgin rotkon:

Harmaa päivä hienoissa Luxemburgin maisemissa:

Matkareitti kartalla ja muutama tärkeä kaupunki. Muut osannette tarinan perusteella sijoittaa paikalleen...

Klazu · Sat 18-11-2006 15:41:09

Jälleen on kulunut parisen viikkoa viimeisistä kuulumisista tällä suunnalla. Tämä ei johdu kuitenkaan siitä, että täällä olisi tylsää ja arkista, vaan pikemminkin se on johtunut kiireistä monien asioiden parissa.

Suurin juttu viimeisen viikon sisään oli tietenkin kolmen kaverini saapuminen luoksemme Suomesta. Tätä reissua oli suunniteltu jo loppukesästä saakka ja vihdoin oli h-hetken aika. Matka oli vieraillemme erityisen jännä, sillä se oli jokaiselle ensimmäinen kerta aidosti ulkomailla (Ruotsia ja Viroa ei Suomessa oikein voi laskea "ulkomaiksi"). Varsinkin ensimmäinen matka lentokoneella oli varmasti jokaiselle jännä.

Vieraamme lensivät halpalentoyhtiö German Wingsillä Helsingistä Kölniin viime keskiviikkona. Samalla yhtiöllä, samasta paikasta, suuntaamme muuten mekin jouluksi (18.12.2006 - 1.1.2007) Suomeen. German Wings on todella halpa vaihtoehto ja yhden hengen yhdensuuntainen lento maksaa hieman alle 100€. Ei siis ole alkuunkaan kallista tulla luoksemme. Ainoa pieni harmi German Wingsin kanssa on se, että yhtiö lentää Kölniin, jonne Dortmundista on parin tunnin junamatka. Tässä mielessä Finnairin ja toisen halpalentoyhtiön Air Berlinin käyttämä Düsseldorfin kenttä on parempi ratkaisu, sillä sinne on vain tunnin matka.

Koska vieraamme olivat ekaa kertaa matkassa ja koska olimme myös itse uteliaita, suuntasimme viime keskiviikkona heitä vastaan Köln-Bonnin kansainväliselle kentälle. Saavuimme kentälle puolisen tuntia etuajassa, jolloin ehdimme hieman tutustua kenttään. Iso kenttähän tuo on ja koko kakkosterminaali on upouusi. Erittäin kätevää on Helsinki-Vantaaseen verrattuna, että junalla pääsee suoraan kentän alla olevalle asemalle. Mitään yhteysbusseja ei siis tarvitse käyttää. Kentällä kävimme ennen vieraiden laskeutumista kyselemässä hotelleja kentän tuntumassa. Alkuperäinen ajatus oli, että vieraamme yöpyisivät viimeisen yön kentän lähettyvillä, jotta pääsevät aamusella hyvin paluumatkalle. Kävi kuitenkin ilmi, että kaikki hotellit kentän tuntumassa sijaitsevat kävelymatkaa kauempana, joten aloimme hautomaan muutosta suunnitelmaan.

Vastoin odotuksia lento oli peräti minuutin etuajassa ja pienen odottelun jälkeen näimme tuttuja naamoja. Lennon odottelu oli aika jännä homma, sillä luonnollisesti Helsingistä tulevaa lentoa vastassa olevat olivat pääosin suomalaisia. Saimme siis kuunnella suomenkieltä tovin verran. Vieraidemme saavuttua siirryimme juna-asemalle ja otimme paikallisjunan Kölnin päärautatieasemalle. Ilta alkoi jo hämärtyä kellon ollessa yli neljä. Jouduimme odottamaan jatkoyhteyttä Kölnissä puolisen tuntia, joten kurkkasimme aseman ulkopuolella kohoavaa Kölnin valtavaa tuomiokirkkoa. Sisällä emme käyneet, mutta kurkkasimmepa kirkkoa edes ulkoa päin. Tämä olikin hyvä ratkaisu, sillä vaikka alkuperäisen suunnitelman mukaan viimeinen päivä olisi varattuna Kölnin retkelle, päädyimme lopulta jättämään tämän suunnitelmista. Mutta näinkin vieraamme saivat siis ainakin vilaisun tästä mahtavasta kirkosta.

Junamatka Dortmundiin oli sangen pitkä ja koska ulkona oli jo pimeää, ei matkan aikana pystynyt näkemään maisemia. Kävimmekin lähinnä läpi kuulumisia täpötäydessä junassa. Lopulta kello 20 olimme perillä asunnollamme. Suoritimme pikaisen tavaroiden jätön ja pidimme pienen huilitauon, jonka jälkeen lähdimme torjumaan nälkää asuntoamme lähellä olevaan Uncle Tom -ravintolaan. Saksalaiset istuskelevat iltaisin paljon baareissa ja ravintoloissa ja niin mekin jouduimme hetken ajan odottelemaan vapaata pöytää tässä sangen pienessä ravintolassa. Odotellessa vieraamme kokeilivat lasilliset saksalaista olutta ja kyllä se kauppansa teki. Pöydän saatuamme tilasimme ruoan ja yllätykseksemme annokset olivat todella suuria. Nälkä kyllä lähti ja vieraammekin olivat kanssamme samaa mieltä että ruoka oli todella halpaa (noin 10e/henki). Ruoan jälkeen kävelimme pienen lenkin kautta asunnollemme nukkumaan.

Seuraavana aamuna (torstai) Niina ja minä suuntasimme yliopistolle kello kahdeksaksi kahdeksi tunniksi kielikurssille. Vieraamme tulivat kymmenen jälkeen metrolla puoliväliin yliopistolle, josta yhdessä matkasimme yliopistolle. Hurautimme porukalla aiemmin raportoidun ilmassa roikkuvan H-Bahn -junan kanssa poikki kampuksen. Päätepysäkiltä kävelimme kampuksen läpi ja kävimme kahvilla eräässä kahvilassa. Kello 11:30 menimme syömään yliopiston pääruokalaan. Tämä sen vuoksi, että vieraamme saisivat vähän tuntumaa arkeemme yliopistolla. Ruoka oli hyvää ja ruoan jälkeen suuntasimme lähijunalla Dortmundin keskustaan. Keskustassa kiersimme parin kilometrin lenkin, jolla näytimme ja kerroimme tunnetuista rakennuksista ja paikoista. Vieraamme pitivät Dortmundia nähdyn perusteella nätin ja kehittyvän oloisena suurkaupunkina. Sade teki meille hieman kiusaa kävelyn aikana, kuten koko vierailun ajan, mutta pelastauduimme mm. Starbucks -kahvilaan sadekuuroja suojaan.

Keskustan jälkeen suuntasimme metrolla Dortmundin suurelle stadionille, jossa hetken ihmettelimme rakennelman kokoa. Tämän jälkeen jatkoimme kävelyä kohti Westfalen-puistoa sekä tv-tornia. Ylhäällä tornissa maisemat olivat tuttuun tapaan huikeat, mutta kylmä tuuli pakotti meidät aika pian takaisin maanpinnalle. Alas päästyämme aurinko olikin jo laskenut ja pienen kävelyn päätteeksi otimme metron asunnollemme. Torstain päätteeksi istuimme iltaa asunnollamme ja katsoimme mm. kuvia matkoiltamme ja lähiseudulta.

Perjantaina lähdimme koko porukka heti aamusta retkelle kohti Münsteriä. Muistanette ehkä kaupungin ekoista viesteistäni, sillä kävimme syyskuussa koko opiskelijaporukan voimin katselemassa tuota kaunista kaupunkia. Meidänkin matkamme sisälsi kaupungin vanhan mallisesti rakennetun keskustan sekä pääkirkkojen katsomisen, mutta varsinainen pääkohde oli Münsterin kuuluisa eläintarha. Eläintarha on Saksan 3. suurin käsittäen 30 hehtaaria ja yli 3600 eläintä yli 370 lajista. Eläintarha olikin hyvä kohde, sillä nähtävää oli paljon! Näimme kaikenlaisia eläimiä norsuista strutseihin ja apinoista kameleihin. Erona Dortmundin eläintarhaan (josta olen myös kertonut aiemmin) Münsterissä eri lajeja oli paljon enemmän, joten esimerkiksi erilaisia apinoita pääsi näkemään monenlaisia. Apinat olivatkin mukavia seurata ja vartin verran vain katselimme niiden peuhaamista häkissään. Vaikuttava oli myös delfinaarion show, jossa kyllä kävi ilmi miten älykkäitä ja vikkeliä ko. eläimet ovat! Viihdyimme eläintarhassa yli neljä tuntia. Sää oli koko ajan mahtava, eikä minnekään vuodenajasta johtuen tarvinnut jonottaa. Se oli erittäin mukavaa. Tilaa oli rauhassa katsella eläimiä niin kauan kun vaan halusi.

Tarhan jälkeen kiersimme pimenevää keskustaa. Paikallisessa pikaruokalassa maistoimme porukalla saksalaista makkaraa, bratwurstia sekä currywurstia. Ainakin allekirjoittanutta jälkimmäinen herkku miellyttää, koska se tarjoillaan ranskalaisten kanssa hyvin maustettuna. Muuten makkaraa ei tullut vierailun aikana syötyä, mutta ruokakaupassa yhdessä käydessämme vieraitamme jaksoi kyllä huvittaa saksalaisten outo tapa myydä makkarat nesteen täyttämässä lasipurkissa. Eipä silti, kyllä se meitäkin vielä kummaksuttaa. :-)

Perjantai illalla suuntasimme jälleen ravintolaan syömään. Espanjalaisvaikutteisessa Poco Loco -nimisessä paikassa maistelimme kaikki vähän erikoisempia ruokia. Söimme lammasta, tapaksia, miekkakalaa ja itse otin mystistä kalaa, jonka nimi englanniksi oli "Hake". Vielä ruoan nähdessänikään en tiennyt mitä olin tilannut ja arvuuttelimme pötkylän olevan jopa jonkinlaista ankeriasta. Noh, ruoka maistui hyvältä, olisi se mitä vain. Kotona tarkastimme internetistä ja kyseessä oli kala nimeltä kummeliturska. Ihan se kalalta kuvassa näytti. Mutta tätä ei tiennyt ruokaa tilatessa. Eipä se mitään, vähän seikkailumieltäkin pitääkin löytyä. ;-)

Lauantaina nukuimme pitkään ja vasta iltapäiväksi pääsimme liikkeelle. Otimme suunnan kohti jo aiemmin kerrottua Ruhr Park -ostoskeskusta. Keskuksessa kävelimme aikamme ja kävimme syömässä. Vieraamme ja Niina tekivät pieniä ostoksia ja joitakin tuliaisiakin löydettiin. Kolmen tunnin reissun jälkeen palasimme kotiin ja vietimme lopun iltaa kotona pizzaa tehden ja pokeria rahasta pelaten. Meillä oli oikein mukavaa.

Myös sunnuntaina heräsimme hieman pitempien unien jälkeen. Päivällä matkasimme junalla naapurikaupunki Unnaan, jonka olin itse yhdellä reissullani todennut kivaksi kohteeksi käydä. Unna on pieni (64 000 asukasta) kaupunki Dortmundin itäpuolella. Kaupungin keskustassa on paljon vanhemman mallisia rakennuksia, mm. paljon perinteisiä ristikkorakenteisia taloja. Nautimme keskustassa päiväkahvit ja söimme hyvät vohvelit. Tämän jälkeen palasimme kotiin, jossa vietimme rauhallisesti viimeisen illan. Kävimme aikaisin nukkumaan, sillä maanantai aamulla herätys soi 4:30. Vieraamme lähtivät kello 6:15 rautatieasemalta ICE-junalla kohti Kölnin kenttää ja me palasimme takaisin unillemme. Vierailu oli ohi. Pieni haikeus siitä tuli. Olemme olleet nyt reilun kaksi ja puoli kuukautta täällä ja tuttujen ihmisten näkeminen ja kotipuolen tapahtumien kuuleminen sai pienen koti-ikävän poikasen nostamaan päätään. No, parin päivän kuluessa tämä meni ohi ja oma Suomeen lentomme on enää tasan kuukauden päässä. Sinne ei ole pitkä aika varsinkaan, kun saamme jo parin viikon päästä vielä toiset vieraat iloksemme!

Yritimme sunnuntaina kysellä hieman vierailtamme, mitä olivat Saksasta tykänneet. Kaikki olivat kyllä tykänneet, mutta myönsivät yllättyneensä miten niin monia pieniä ja vähän suurempia asioita voidaan tehdä niin eri tavalla. Saksa oli ollut heidän yllätyksekseen myös "uuden" näköinen. Heidän käsityksensä mukaan Saksassa rakennukset yms. olisivat kaikki hyvin vanhoja, koska alueella on niin pitkä historia. Reissu oli meidän ja vieraidemme taholta mukavaa vaihtelua ja innolla vieraamme tulevat uudemman kerran vierasille keväällä - jos vain olemme vielä tuolloin Saksassa (asiahan riippuu työharjoittelupaikasta, jota haemme).

Vieraidemme jälkeen palasimme arkeen, sillä edessä oli jälleen kolme koulupäivää. Vierailun aikana saimme tilaisuuden puhua paljon saksaa, mikä on kuluneella viikolla rohkaissut puhumaan saksaa paljon enemmän. Jos pari viikkoa sitten oli pieni mielialan suvantovaihe, niin tällä viikolla saksan puhuminen ja ymmärtäminen on tuntunut paljon paremmalta ja mieli on ollut korkealla. Itse asiassa meillä olikin torstaina mahtava tilaisuus puhua saksaa tunteja paikallisen alkuasukkaan kanssa. Ehkä olen kertonutkin, mutta olemme koulussa eräällä englannin kurssilla tavanneet tytön, joka on lähdössä tammikuussa Joensuuhun(!) opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä (oma aineemme). Eli lähdössä ns. "vastavaihtoon". Kyseinen tyttö on todella mukava ja heti asian paljastuttua hän ehdottikin, että haluaisi tavata meitä koulun ulkopuolella. Me voisimme harjoitella hänen kanssaan saksaa ja hän pienesti suomea. Lisäksi voisimme kertoa hänelle Joensuusta ja Suomesta. Tällainen diilihän sopi meille hyvin ja näin ollen hän tuli meille torstaina.

Kun saksaa pääsee puhumaan tuntikausia, se alkaa sujua ihan eri tavalla. Torstai oli todella hyvä kielikylpy meille ja meillä olikin hauskaa. Välillä ja loppuillasta varsinkin, oli pakko siirtyä englantiin, koska saksan mietintä vaatii enemmän ponnistelua kuin englannin. Mutta se ei haittaa, koska meille kummankin kielen puhumisesta on hyötyä.

Ilta meni rattoisasti ja ainoa pieni, jälkikäteen lähinnä hauska, juttu oli, että vieraamme viihtyi vähän liiankin hyvin luonamme. Yhteensä noin 9 tuntia! Ja tämä tarkoitti, että pääsimme nukkumaan vasta 3:30 yöllä! Tiedä sitten oliki kyseessä joku kulttuurillinen eroavaisuus toisten luona vierailemisessa, mutta suomalaisittain tämä oli ehkä jo hieman liian pitkä sessio. Noh, kyseinen tyttö on todella mukava ja oli koko ajan kiinnostunut puhumaan. Eipä häntä siis mitenkään pahalla ole syytä ajatella, mutta ensi viikon koulutunneilla pitää herätellä keskustelua aiheesta "miten saat saksalaisen alkuasukkaan tajuamaan ajan kulun ja päästämään sinut nukkumaan"... (vitsillä siis). ;-)

Näin ovat viimeiset pari viikkoamme siis kuluneet. Paljon pienempääkin on mahtunut joukkoon, mutta tässä päätapahtumat. Sää on Saksassa ollut hyvin syksyinen. Lämpötila on päivisin aaltoillut 6 ja 13 asteen välillä, mutta välillä voimakas tuuli on tehnyt säästä hyvinkin kylmän. Pari päivää sitten taasen täysin erilaista: päivällä lämpötila nousi peräti 19 asteeseen, mikä on kyllä paikallistenkin mielestä poikkeuksellista. Mutta syksyisen näköistä täällä on ja lehdet ovat aivan keltaisia ja niitä lentelee tuulenpuuskissa.

Seuraavat kuulumiset parin viikon sisään!

Kahvilla yliopistolla torstaina:

Kiivi-hedelmän näköisten sikojen silitys menossa:

Vähän isompia akvaariokaloja Münsterin eläintarhan akvaariossa:

Münsterin keskustan katu iltavalaistuksessa:

Sunnuntaina koko porukalla Unnan keskustassa:

Klazu · Mon 27-11-2006 00:33:51

Tervehdys!

Koko viikonloppu meni Pohjois-Saksassa Bremenin vanhassa Hansa-kaupungissa paikkoja ihailleen. Tarinaa siitä ja muista aiheista tulossa toivottavasti alkavalla viikolla. Olkaahan kuulossa.

Klazu · Mon 04-12-2006 23:24:23

Enpä ole tainnut suuremmin edes mainita, mutta toteutimme tuossa viikko sitten Niinan kanssa ensimmäisen viikonloppu matkamme Saksan sisällä. Kohde valittiin kolmesta parin sadan kilometrin säteellä sijaitsevasta vaihtoehdosta ja voittajaksi selviytyi Pohjois-Saksan puolella sijaitseva 550 000 asukkaan Bremen. Bremen viehätti meitä molempia, sillä luvassa oli kaunista keliä ja koko ajatus viettää spontaani viikonloppu romanttisissa tunnelmissa vanhassa kaupungissa kiinnosti molempia. Päätös viikonloppu reissusta syntyi todellakin aika spontaanisti. Suomen vieraidemme aikaan, eli vain viikkoa aikaisemmin, tuumasimme että jonnekin Saksan sisällä pitää päästä vielä ennen joulua. Niin sitä sitten tiistaina käytiin ostamassa junaliput Bremeniin ja takaisin. Koska olimme hyvissä ajoin liikkeellä, saimme edestakaiset liput kahdelle nopeilla junilla vain 70€:lla. Tämä on sangen hyvä hinta, sillä normaalisti hinta olisi ollut pari kertaa enemmän.

Koska meillä on opinnoilta vapaata joka viikko pe-ma, lähdimme matkaan aikaisin perjantai aamuna. Pakkasimme mukaan vain pienen käsimatkatavara laukun ja koulureppuni. Eipä sitä tavaraa kolmen päivän reissulle sen enempää tarvinnutkaan. Ehkäpä tuossakin oli hieman liikaa. Matkaan päästiin hyvin ja kahden tunnin matka Bremeniin kulki kauniissa auringonpaisteessa. Maasto Ruhrin seudulta pohjoiseen on todella laakeaa peltomaisemaa ja näimmekin matkalla paljon peltoja, metsiköitä sekä tuulivoimaloita. Niitähän Pohjois-Saksassa on runsaasti.

Bremeniin saavuimme yhdentoista kieppeillä. Emme olleet tehneet etukäteen myöskään mitään hotellivarauksia, joten aloimme etsimään majoitusta. Hintataso kaupungissa tuntui olevan miellyttävällä tasolla ja lopulta päädyimme 59 euroa yöltä kustantavaan hotelliketju Ibikseen. Olimme aiemminkin yöpyneet ko. ketjun hotellissa reilillämme Bordeauxissa, Etelä-Ranskassa. Ketjuhotelleissa hyviä puolia ovat selvät säännöt, varmasti siistit ja uudenaikaiset huoneet, sekä hyvä sijainti. Näin tälläkin kertaa. Saimme ylimmän 6. kerroksen juuri remontoidun huoneen jo mainittuun hintaan. Aamupalaa hintaan ei kuulunut ja Bremenin kaikissa hotelleissa aamupalan osuus oli peräti 7-12€! Se oli meistä paljon ja suoritimmekin aamupalan syönnin eri ruokapaikoissa kaupungilla (tällä kertaa nyt ei kuitenkaan pelkästään McDonaldseissa... ;-)).

Koska kaunis perjantai oli vasta keskipäivässä, lähdimme tutkimaan kaupunkia. Bremen on 1200 vuotta vanha entinen Hansa-kaupunki, mikä näkyy kaikkialla. Kaupungissa on sangen suuri satama, joka sijaitsee kaupungin läpi kulkevan Weser-joen alajuoksulla. Kaupunki on rakentunut joen molemmin puolin ja vanha keskusta sekä kaikki kauppakadut sijaitsevat isohkolla saarella, jonka ympäriltä Weser hiljalleen virtaa. Bremen yksi Saksan kolmesta "kaupunkiosavaltiosta" (toiset ovat Saksan suurimmat kaupungit Berlin ja Hampuri). Kaupungin vaikutusalueella asuu mukavat 2,4 miljoonaa ihmistä. Lisäksi 1,7 miljoonan asukkaan Hampuriin on matkaa vain ~70 kilometriä. Eli kyseessä on isohko kaupunkialue, vaikka Pohjois-Saksa ei olekkaan Ruhrin alueen veroinen väestökeskittymä.

Bremenin keskustasaarta ympäröivät puistokaistaleet, joissa pystyy kävelemään veden äärellä. Autotiet kulkevat kauempana, joten rannalla on sangen rauhaisi kävellä. Tunnelma olikin aurinkoisena syyspäivänä keltaisten lehtien keskellä ihana. Bremenissä sijaitsee myös paljon kouluja, joista yksi on taidekorkeakoulu. Koulun olemassaolo näkyy erittäin mukavasti kaupungin kaduilla, sillä erilaisia veistoksia, maalauksia ja muuta taidetta on vähän joka puolella. Teokset ovat paikoin todella upeita ja sopivat hyvin täydentämään kaupungin historiallisia paikkoja.

Istuttuamme hetken pienellä kukkulalla puistonpenkillä Auringosta nauttien, suuntasimme keskustaan. Tarkemmin sanottuna suuntasimme Schnoorin kortteliin, joka on sodan tuhoilta säästynyt erittäin vanha kaupunginosa. Kaikki talot muutamien kortteleiden matkalta ovat todella pieniä; pienimmillään vain reilut kaksi metriä leveydeltään. Talot näyttävät todella vanhoilta ja niissä on kaikissa käsityömyymälöitä, kahviloita ja ravintoloita. Talot on rakennettu joko vieri viereen tai sitten vain arviolta 70 sentin päähän toisistaan! Näissä väliköissä kulkee kävelyreittejä, joissa saa oikeasti hengittää sisään, kun yrittää mahtua läpi. Ja talojen väleissä kasvaa vielä vanhoja puita. Kyseessä on ihan mielettömän hieno kokonaisuus ja vaikka kokoa onkin vain muutama kortteli, pystyy pienen pienillä sisäpihoilla siirtymään ihan toisen vuosisadan tunnelmiin. Meille nämä maisemat olivat jotain aivan uutta ja emme ole sellaisiin millään aikaisemmilla matkoillamme törmänneet. Jo tämän takia matkakohde oli onnistunut valinta.

Kun Schnoorin alueen kujilta tupsahtaa ulos, saapuu Bremenin vanhaan keskustaan. Sieltä löytyy mm. kaupungin keskiaikainen tori, jota ympäröivät UNESCO:n perintölistalle otettu kaupungin 400-vuotias raatihuone sekä komea kaksoistorninen tuomiokirkko. Rakennukset ympärillä ovat vanhoja ja osin saasteiden likaamia. Silti näkymä on komea ja erikoinen asemakaava oli ainakin allekirjoittaneesta mukava.

Tuomiokirkko on sisältä joitakin vuosia sitten remontoitu ja komeaksi paikat on laitettukin. Kirkko on sangen suuri ja siellä on paljon koristeellisia yksityiskohtia. Kameran kanssa saa hyvin kuvia, sillä paikat ovat hyvin valaistut. Mukavasti tunnelmaa lisää myös kaiuttimista hiljaa soiva arvokas urkumusiikki.

Torilta pystyy myös puikahtamaan talojen välistä Böttcherstraßelle, joka on tunnelmallinen punatiilinen vanha kapea katu. Kadun varrella on myös kauppoja, Bremenin kasino sekä pieniä sokkeloita. Puolivälissä tätä parisataa metristä katua on pieniä aukio, jonka yhden talon katolla roikkuvat kymmenet kellot soittavat tasatunnein noin kymmenen minuutin mittaisen "sadun". Satua tehostetaan vielä seinästä kääntyvillä kuvilla, joiden kautta sadun etenemistä voi seurata. Todella hurja yksityiskohta, joka kerää tunneittain ihmisiä kuuntelemaan soittoa. Saduilla on vahva merkitys kaupungissa, sillä kuuluisa lastensatu "Bremenin Kaupunginmusikantit" (oma suomennos) viittaa kaupunkiin. Tarinassa aasi, koira, kissa ja kukko seikkailevat. Tämän teeman ympäriltä kaupungissa on monia veistoksia ja itse tunnetuimman voi nähdä liitteen kuvissa.

Vaikka Böttcherstraßen rakennukset näyttävät ulkoa vanhoilta, ovat ne vain jälleenrakennettuja jäljitelmiä. Aidot rakennukset tuhoituivat täysin sodassa. Paikka on kuitenkin pystytty hyvin palauttamaan entiseen asuunsa ja koska vain julkisivu on vanhaa, ovat sisätilat modernit. Olikin aika hurjaa löytää Böttcherstraßelta sisäänkäynti muutaman salin elokuvateatterikeskukseen!

Kun Böttcherstraßelta kävelee läpi, saapuu Weserin rannalle. Sen varrelle on ankkuroitu ravintolalaivoja, joilla turistit (joita muuten oli paljon liikkeellä) ja paikalliset poikkeavat oluselle.

Päivä kului kaupunkiin tutustuessa. Tämän jälkeen palasimme hotellille pienelle huilitauolle, mutta seitsemän tienoilla lähdimme kaupungille syömään. Päädyimme kreikkalaiseen ravintolaan, jossa ruoka oli hyvää. Ravintolassa kannettiin pöytää jopa tervetuliaistoivotuksena snapsi-lasit täynnä kirkasta, mutta ne jätimme nauttimatta. :-) Ruoan jälkeen suuntasimme uudelleen kaupungille. Pimeyden keskellä vanha keskusta sai aivan uudet kasvot. Likaiset julkisivut on valaistu kauniisti ja tunnelma ihmisvilinässä katusoittajia kuunnellen oli huipussaan.

Voi kuulostaa tylsältä, mutta lauantain vietimme kokonaisuudessaan keskustan aluetta kiertäen. Vaikka paikat oli jo nähty, oli ihanaa palata monettakin kertaa kävelemään näihin totutusta niin eroaviin maisemiin. Kävimme keskustan monissa kaupoissa ja ihastuimme erityisesti kaupungin lukuisiin katettuihin ostoskäytäviin, jotka yhdistävät aukioita ja joiden varrella on "sisätiloissa" monenlaisia kauppoja. Joulukoristeet olivat jo löytäneet tiensä kaikkialle ja ne koristivatkin ikkunoita ja kattoja. Kävimme myös rautatieaseman läheisellä isolla elokuvateatterikeskuksella katsomassa, josko illaksi olisi tarjolla englannin kielellä elokuvia, mutta eipä ollut. Niinpä vietimmekin illan kaupungilla. Schnoorin alue oli sanalla sanoen uskomaton pimeällä, sillä väkeä oli tuvan täydeltä pienien talojen ravintoloissa sekä lämmitetyillä terasseilla. Itse emme löytäneet haluamaamme ruokaa näistä vaan suuntasimme hotellimme läheiseen saluunaan. Aluksi meitä epäillytti vähän mennä ravintolaan sisään, sillä siellä ei ollut ketään ja oli sentään lauantai-ilta! Ruoka oli kuitenkin erittäin hyvää ja tunnelma oli kohdillaan tässä Villin Lännen -tyyppisessä ruokapaikassa, jossa tarjoilijoilla oli cowboy-hatut ja musiikkina soi country.

Sunnuntaina nukuimme pitkään ja katsoimme hotellin hyvää televisiotarjontaa. Hieman ennen puolta päivää kirjauduimme hotellista ulos ja suuntasimme päärautatieasemalle. Siellä jätimme tavaramme säilöön ja hankimme päiväliput julkisiin kulkuneuvoihin. Kaupungissa kulkee todella laaja uudehkojen raitiovaunujen verkosto, jolla ajoimme yliopistolle. Kiersimme autioita paikkoja (sunnuntai kun oli) ja kävimme yliopiston erikoisuuden, vapaapudotustornin juurella. Tässä 170 metriä korkeassa tornissa suoritetaan erilaisia mittauksia ja siellä voidaan saavuttaa myös painoton tila hetkeksi. Bremenin yliopistolla on todella paljon avaruustutkimusta omana tutkimusalanaan, mistä tarve tällaiselle erikoisuudelle. Turistilla sinne ei silti ole asiaa, valitettavasti. :-)

Yliopiston vieressä sijaitsee myös Bremenin Tiedekeskus, joka on siis Vantaan Heurekan tyyppinen. Tämä maahan törmännyttä ufoa muistuttava keskus oli todella kiva valinta käyntikohteeksi ja meillä meni siellä rattoisasti neljä tuntia! Keskuksessa esitellään kaikkea universumiin sekä ihmiseen liittyen ja erittäin mukavana asiana melkein kaikkea voi itse kokeilla. Oli kiintoisaa mm. istua maanjäristyssimulaattorissa "olohuoneen" sohvalla 8 richterin järistyksessä. Paikalla oli valtavasti lapsiperheitä ja väkeä, mutta sinne mahtui silti mukavasti. Tarjolla oli hyvin tietoa myös englanniksi, mikä oli ilahduttava asia.

Tiedekeskuksen jälkeen meillä oli junan odotusaikaa vielä rutkasti, joten hurautimme huviksemme kaupungin toiselle laidalle Bremenin lentokentälle. Kenttä olikin yllättävän suuri ja ostimme sieltä limpparit. Tämän jälkeen palasimme asemalle, jossa katselimme hälinää parin tunnin ajan. Lopulta puoli yhdeksältä nousimme täyden ICE-junan kyytiin, jolla hurautimme 200km/h vauhdilla Dortmundiin. Jännänä yksityiskohtana tämä Tanskan rajalta lähtenyt suurnopeusjuna jatkoi vielä matkaansa ollen seuraavana aamuna vaatimattomasti Sveitsissä. Niin se Eurooppa on pieni ja kaikki lähellä. :-)

Reissumme onnistui erittäin hyvin. Lähdimme matkaan ilman suunnitelmia ja ennakkotietoja ja kaupunki yllätti meidän hyvin positiivisesti. Emme lähteneet hakemaan reissultamme nähtävyyksiä, vaan pikemminkin tunnelmaa ja sitä kyllä löysimme yllin kyllin. Ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki!

Tässä siis pidempi tarina Bremenin osalta, joka on nyt viipynyt "toimituksessa" viikon verran. Lähiaikoina pitää kirjoittaa muita kuulumisia auki, sekä aloittaa suunnitelmissani oleva teema-sarja. Näistä lisää myöhemmin.

Tästä patsaasta ja sadusta Bremen on tunnettu.

Pienen pienen Schnoorin korttelien pääkatu.

Sitä Bremenistä haettua tunnelmaa parhaimmillaan.

UNESCO:n maailmanperintölistalla oleva 400-vuotias raatihuone.

Tuomiokirkko on komea pimeällä.

Joulu oli saapunut myös Bremenin ostoskaduille.

Bremenin Tiedekeskus on kuin maahan törmännyt ufo.

Klazu · Sun 10-12-2006 22:22:02

Tällä viestilläni aloitan suunnittelemani pienen teemasarjan, jossa keskityn jokaisessa viestissäni johonkin tiettyyn asiaan Saksassa ja pyrin kertomaan siitä vähän laajemmin. Katsotaan nyt miten näitä viestejä jatkossa tulee, mutta erilaisia aiheita on ainakin ollut mielessäni monia. Tarkoitus on siis yrittää välittää tietoa saksalaisesta kulttuurista ja sen eroista suomalaiseen nähden - sangen sama siis kuin kuulumisia välittävillä viesteillänikin. Nyt katsanto on vain tarkempi. On myös syytä muistaa, että vaikka tässä viestissä sanon asioista tietyllä tavalla, se on aina johonkin saakka yleistystä sillä isoon maahan mahtuu monenlaisia tapoja ja tottumuksia, enkä varmasti ole vielä niistä kaikista täysin perillä. Nämä ovatkin meidän havaintojamme sekä meidän tietoomme tulluttua tietämystä sekä myös osin meidän tulkintaamme näkemästämme. Kriittisyyttä siis lukemisen oheen. :-)

Jouluvalot ovat Saksassa, kuten Suomessakin, joulun merkki ja ne ilmestyivät katukuvaan pari viikkoa sitten (myös meidän ikkunaamme on koristanut perinteinen kynttelikkö toista viikkoa). Jouluvalojen merkitys on sama kuin Suomessakin, eli niillä juhlistetaan joulun lähestymistä ja samalla tuodaan valoa pimeään odotusaikaan. Saksassahan valkoinen joulu on harvinaista ja pääosin joulukuu on hyvin pimeää aikaa, joten jouluvaloilla luodaan tunnelmaa. Tässä mennäänkin mielestämme suomalaisia pidemmälle, sillä valoja on todella paljon! Muun vuotta saksalaiset elävät sähköä säästellen kodeissaan turhat valot pimeänä, mutta jouluna valoja saa näemmä polttaa. Olemme havainneet ympärillämme huomattavasti enemmän valoa viimeisten viikkojen aikana. Valot ovat itsessään aika lailla suomalaisen tyylisiä; joukkoon mahtuu kynttelikköjä, tähtiä, valaistuja lumiukkoja, valoletkuja ja vilkkuvia virityksiä. Erona suomeen erilaisia moottoroituja pukkeja ja muiden koristeita on yksityisilläkin kotonaan jonkin verran. Erityismaininnan ansaitsevat ulkoseinää pitkin ikkunoihin kipuavat joulupukki nuket, jotka ovat ainakin tänä vuonna todella yleisiä.

Joulu näkyy Saksassa voimakkaasti kaupoissa, joissa sesonki alkaa marraskuun puolessa välin. Ensimmäiset muoviset kuuset ja joulusuklaat ilmestyivät kauppaan aika tarkalleen kuukausi sitten. Ihmiset eivät kuitenkaan heti ryntää ostamaan joulutavaroita vaan vasta joulukuun alusta on täkäläisten ostosten joukossa näkynyt jouluisia tavaroita.

Kauppojen joulumyynti pläjähtää varsinaisesti käyntiin joulukuun alusta, jolloin se näkyykin kaikkialla. Kauppojen aukioloajat pidentyvät ja joillakin liikkeillä on jopa sunnuntaina ovet auki (esimerkiksi suuret tavaratalot). Tämä on kuitenkin täysin kauppakohtaista, sillä nykyinen laki antaa vain mahdollisuuden pitää ovet auki ja päätös on itsensä kauppiaan harteilla. Kuitenkin ainakin ydinkeskustassa ihmisiä piisaa, sillä (myöhemmin mainittavat) joulumarkkinat vetävät ihmisiä jokaisena viikonpäivänä keskustaan.

Televisiossa joulu on ainakin tähän mennessä näkynyt sangen rauhallisesti. "Osta! Osta! Osta!" tyylinen ihmisten villitseminen ei ole ainakaan minusta voimakasta ja joulu näkyy melkein vain mainostaukojen aloitus ja lopetus pätkissä. Voi olla että tämä puoli vasta räjähtää seuraavien kahden viikon aikana, mutta mielestäni meno on ollut ainakin tähän mennessä Suomea rauhallisempaa.

Mainitsin tuossa jo joulumarkkinat. Ne ovat jotain hyvin saksalaista ja todella erilaista Suomeen verrattuna. Joulumarkkinat ovat täällä suuria ja niitä on melkein joka kaupungissa. Markkinat eivät ole kuten muuna vuotena järjestettävät, eikä niillä myydä Suomen jokaisen markkinan tapaan pölypusseja, pajukoreja ja metrilakua. Joulumarkkinat (Weihnachtsmarkt) ovat isoja ja joissakin kaupungeissa vuoden tärkeimpiä tapahtumia. Dortmundissa järjestetään yhdet Euroopan suurimmista joulumarkkinoista ja olemmekin kuulleet ja nähneet paikalla ihmisiä Alankomaista ja Ranskasta. Lehtiartikkelin mukaan kaupungilla on jopa Lontoon radioissa mainoskampanja, jolla brittituristeja houkutellaan jouluostoksille Dortmundiin ja olemmepa englantia paljon kuulleetkin keskustassa viime aikoina.

Joulumarkkinoilla myydään monenlaista koriste-esinettä, joten kynttilöitä, erilaisia sähköllä tai kynttilöillä toimivia valorakennelmia, puusta veistettyjä koriste-esineitä, kaikenlaista vilkkuvaa ja pyörivää esinettä ja rakkinetta, lasiesineitä, puisia leluja, hilloja ja vaikka mitä. Tarjonta on todella laajaa ja hyvin erilaista kuin Suomen markkinoilla. Kaikki myynti tapahtuu keskustan kaduille tuoduista puisista kojuista, jotka on verhottu todella näyttävästi havuilla, "lumella", jouluvaloilla ja muilla teemoilla (mm. moottoroituja hahmoja on paljon). Olemme nähneet joulumarkkinat myös Düsseldorfissa, Essenissä ja Lünenissä ja voidaan sanoa, että Dortmundissa markkina-alueen ulkonäköön on panostettu! Kojuja on Dortmundissa sellaiset 330, joten kierrettävää riittää tuntikausiksi. Ilahduttavaa on, ettei monikaan koju myy samoja artikkeleita vaan melkein jokaisella on tarjota jotain ainutlaatuista. Saatavilla on markkina-alueen karttoja ja esitteitä, joilla on mahdollista suunnitella ostoksiaan etukäteen.

Toki joulumarkkinoilta saa ruokaa ja juomaakin. Saksalaista makkaraa on tietysti myynnissä kaikissa muodoissa (bratwurst, currywurst jne.). Myös sikaa saa isoina pihveinä esimerkiksi leivän väliin. Tarjolla on myös erilaisia joulumarkkinaerikoisuuksia, kuten rasvassa paistettua perunataikinaa, josta syntyy eräänlaisia perunalettuja. Mielenkiintoisen makuisia kyllä. Juomana ei yllättäen nautita kaikkialla muuten juotavaa olutta vaan perinteinen juoma on Glühwein eli suomalaisittain glögi. Erona glögiin Glühwein sisältää alkoholia, minkä haistaakin toisinaan kaduilla. Tarjolla on myös Kinderpunchia, joka on alkoholitonta glögiä. Ja kuten nimikin kertoo, Kinderpunch on täkäläisten mielestä lasten juomaa. Nämä kuumat juomat myydään monissa kojuissa kaupungin sen vuotisten markkinoiden omissa mukeissa ja kahden euron panttia vastaan mukin voikin ottaa muistoksi kotiinsa. Jotkut keräävätkin joka vuosi eri kaupunkien teemamukeja. Ne ovat myös mukavia tuliaisia kauempaa tulijoille.

Herkkuja joulumarkkinoilla edustavat melkein ällöttäviksi koristellut suuret piparkakut, sokerissa ja kanelissa paahdetut mantelit sekä pähkinät (tuoksuvat hyvälle) sekä erilaisiin suklaisiin dipatut hedelmät. Myynnissä on esimerkiksi valkosuklaalla kuorrutettuja mansikoita tai maitosuklaassa dipattu omena. Niina kokeili suklaabanaania ja se oli kuulemma maultaan hyvä. On kyllä kiintoisa idea dipata vähän kaikkea suklaaseen.

Joulumarkkinat vetävät suuriin kaupunkeihin paljon väkeä ja eilen lauantaina keskustassa olikin liikkeellä varmaan toistasataatuhatta ihmistä. Vilinä oli melkein ahdistava ja kehätie aivat tukossa. Kaupungin joukkoliikenteellä onkin erikoiskampanjoita joulumarkkinoiden ajan, jotta ihmiset saataisiin jättämään autonsa kotiin tai ainakin metro- ja junalinjojen pysäköintitaloihin.

Dortmundin keskusta on joulumarkkinoiden myötä koristeltu monenmoisilla valoilla ja virityksillä. Joulumarkkinoiden kruunu on kaupungin keskustaan pystytetty "Euroopan suurin" joulukuusi, jolla on mittaa peräti 45 metriä ja jota koristaa 20 000 jouluvaloa. Kuusi ei ole yksi iso kuusi vaan muodostuu peräti 1300:sta pienestä kuusesta, jotka on kasattu metallikehikon ympärille. Kuitenkin valmiina kokonaisuus on todella hienon näköinen ja koko on kyllä vaikuttava. Tämän lisäksi yhdellä torilla on joka ilta pimeän aikaan näyttävä laser-show heijastettuna tavaratalon seinään. Katujen varsilla on myös esiintymislavoja, joilla on jouluisia esityksiä.

Millainen se saksalaisten joulu sitten on itsessään? Saksassa ei ole valtionuskontoa kuten Suomessa, joten valtion kirkkoja ei ole. Kaksi suurinta maan uskontoa ovat roomalaiskatollilainen ja protestanttinen. Nämä kaksi uskontoa näkyvät joissakin erilaisissa jouluun liittyvissä tavoissa. Täällä esimerkiksi kaikille tärkein juhlapäivä ei välttämättä ole jouluaatto, vaan 6. joulukuuta. Silloin vietetään Pyhän Nikolaoksen päivää. Tämä (meille itsenäisyyspäivä) on lapsille jännittävä ilta, sillä illalla Nikolaos tuo joulupukin tapaan lapsille pieniä lahjoja ja namuja. Joulupukki (joka täkäläisittäin ei asu missään maassa vaan on tyhjästä ilmestyvä hahmo) saapuu moneen perheeseen jouluaattona ja tuo suomalaiseen tapaan lahjat. Joissakin perheissä saapuu kuitenkin joulupukin sijaan Jeesuslapsi (Christkind), joka vastaa ajatukseltaan joulupukkia, mutta joka pukeutuu eri tavalla. Lahjantuojia on siis peräti kolme erilaista ja eri perheissä sovelletaan näiden välillä erilaisia käytäntöjä. Vaihtelevaa on myös, onko joulun tärkein päivä jouluaatto vai joulupäivä.

Jouluna saksalaiset tykkäävät olla kotonaan perheensä luona, kuten Suomessakin. Emme ole tietoisia kaikista joulupäivien tavoista, mutta tärkeän ruoan asemessa täällä on nakit ja perunasalaatti! Kaipa kinkkuakin syödään paljon, koska sianliha on saksalaisille niin rakasta.

Tällainen on siis pääpiirteissään saksalainen joulu. Ei se kovin suomalaisesta eroa, mutta joulumarkkinat sekä lukuisat lahjantuojat ovat ainakin erilaista. Hieman myös eri uskonto tuo joitain omia tapojaan, joista en osaa sanoa mitään, mutta koska kyseessä on kuitenkin eurooppalaisesta länsimaisessa yhteiskunnassa, ovat tavat loppujen lopuksi aikalailla Suomen kaltaisia.

Me Niinan kanssa emme vietä jouluamme täällä Saksassa vaan tasan viikon päästä (maanantaina 18. joulukuuta) suuntaamme kohti Suomea ja Joensuuta. Vietämme joulun Liperissä Niinan vanhempien luona ja 26. päivä siirrymme vanhempieni luokse Pohjaan. Tällainen on meidän joulumme. Toivotaan että siitä tulee valkoinen. On harvinaista, ettei Pohjois-Karjalassa olisi lunta, mutta tänä vuonna näyttää ainakin vielä huonolta.

Dortmundin joulumarkkinoiden jättiläismäinen joulukuusi:

Joulumarkkinat illalla:

Käveläkadulla illalla:

Tyypillinen namukauppa ja joulumarkkinakoju:

Suklaaseen dipattuja hedelmiä:

Väentungos lauantaina oli aivan mahdoton:

Klazu · Sun 10-12-2006 22:45:18

Nyt kun olen reilut kolme kuukautta kirjoitellut tänne kuulumisiani täältä Saksan maalta, pyydän teiltä tätä ketjua lukevilta (ja muiltakin) mielipidettänne kirjoitteluni mielekkyydestä tälle foorumille. Antakaahan äänenne kuulua täällä.

Tämä ei siis ole ainoa paikka, minne kertomustani laitan vaan se on alunperin laadittu tuttavieni saatavaksi sähköpostilla. Tuumasin vain, että miksi nähdä tuollainen vaiva kymmenen henkilön iloksi, kun kiinnostuneita saattaa löytyä täältä paljon enemmän. Niinpä viesti on kopioitunut kuvineen aina tänne ja toivon sen olevan jotain pientä ja mielenkiintoista extraa tällekin foorumille.

Mukavaa olisi saada enemmän kommentteja ja kysymyksiä aiheesta tähän ketjuun, jos sellaisia syntyy.

Klazu · Mon 01-01-2007 08:41:00

Huh huh. Vuosi on vaihtunut jälleen ja edessä tänään paluu kahden viikon Suomessa lomailulta Saksaan. Toivottavasti matka menee hyvin ja aiemmin uhannut Saksan lennonjohtajien lakko ei toteudukkaan. Piti meinaan alkaa tänään ja sotkea 75% maan lennoista. Mutta ei siitä ainakaan uutisissa näy mitään.

Klazu · Wed 17-01-2007 00:19:56

En ole viime aikoina jaksanut kirjoitella kertomuksia kokemuksista, mutta eiköhän kohta jotain jalostu "paperillekin" asti.

Kovasti ovat säät olleet ihmeellisiä Saksassa. Minullahan ei omakohtaista tietoa normaalista täkäläisestä talvesta ole, mutta kyllä nämä 10-14 asteen päivät keskellä tammikuuta ovat jotain ihmeellistä. Syksy oli lisäksi niin aurinkoinen, että hymyä riitti, mutta nyt taivaalta tulee päivästä toiseen lähinnä vettä. Aika masentavia kelejä siis näkynyt paljon ja aurinko on pysynyt piilossa täällä.

Eihän se sää Suomessakaan mitenkään normaali ole, mutta teillä edes hieman lunta näkee ja pyöritään nyt edes lähellä miinus-asteita.

6 vuorokauden sää Dortmundissa

Klazu · Thu 18-01-2007 22:53:55

Aikamoinen myrsky menossa Saksan yllä. Ihmisiä on kehoitettu pitkin päivää pysymään kotonaan ja väkeä on työpaikoilta ja kouluista lähetetty kotiin myrskyn varalle. Ja kyllähän sitä vähän tuuleekin! Eteenpäin ei puuskissa meinaa päästä ja lentäviä tavaroita ja oksia saa oikeasti pelätä. Valoisan aikaan näinkin pari ikävästi naarmuja saanutta parkkeerattua autoa kadulla. Oksat puista olivat pudonneet juuri kohdalle.

Tuuli on sekoittanut liikenteen ihan täysin. Koko 18 miljoonan asukkaan maakunnan alueella tiedotettiin pari tuntia sitten, että kaikki junaliikenne on keskeytetty kaatuvien puiden luoman vaaran takia. Ihmisillä on siis vaikeuksia päästä koteihinsa. Itse livahdin juuri metroasemallemme, kun tuli kuulutus, että äsken ajamani linja oli seis jonkin aikaa. Kävi siis tuuri.

Televisiossa jatkuvasti uutiskanavilla erikoislähetystä myrskystä. Tuulen huippunopeudet peräti 190km/h. CNN:llä myrskyä luonnehditaan pahimmaksi vuosiin. Viime tiedon mukaan kuolleita pelkästään Saksassa 7.

Eipä tuo tässä kotona tunnu. Tuulen ujelluksen ja paineen ikkunoita vasten kuulee kyllä koko ajan, mutta esimerkiksi sähköt eivät räpsy. Kerran tai pari ihan pikkaisen. Eli ei tässä mitään hätää. Yön aikana tilanteen pitäisi rauhoittua. Pitää huomenna suorittaa lähialueella kävely, jos olisi autoja mennyt lunastukseen kaatuvista puista.

Klazu · Thu 18-01-2007 23:10:13

Tarkennetaan sen verran, että koko maan junaliikenne on pysäytetty. Ainoastaan joitakin paikallisjunia Itä-Saksassa pyritään ajamaan, tosin huomattavasti hitaammilla nopeuksilla. Vastaavaa tilannetta ei ole koskaan rauhan aikana maassa. Tuulten nopeudet siis parhaimmillaan Pohjois-Saksan laakeilla rannikoilla noin 200km/h (40m/s)!

Klazu · Fri 19-01-2007 12:24:50

Myrsky ohi Saksassa. Vaurioita tullut satojen miljoonien edestä ja kuolleitakin kymmenisen pelkästään Saksassa. Junaliikenne vieläkin sekaisin ja poikkeusvuoroilla. Berliinin uusi päärautatieasema on vieläkin suljettuna tuulen aiheuttamien vaurioiden takia.

Tein itse tuossa aamulla kävelykierroksen lähikortteleissa. Yhtään puuta ei ollut tässä kaatunut, mutta pudonneet oksat olivat tehneet jonkin verran peltivahinkoja autoille. Se mikä pisti silmään oli, että näin 500m matkalla peräti neljän talon katolta kadulle lentäneitä kattotiiliä. Eli kyllä siellä ulkona on eilen ollut hyvin vaarallista juuri lentävien tavaroiden takia. Siinä lähtee henki, jos kattotiili tulee päähän. Yhden auton tuulilasi oli saanut osuman tällaisesta tiilestä. Ainakaan Dortmundissa ei ketään kuollut, mutta tämän maakunnan alueella suurin osa kuolemista on sattunut. Uutisten mukaan myrsky iski pahiten juuri Nordrhein-Westfaliaan sekä etelässä sijaitsevan Hessenin (Frankfurtin seutu) maakuntaan.

Klazu · Fri 19-01-2007 20:38:13

Kirjoitan tässä heti tuoreeltaan juttua eilisiltaisesta sekä viime öisestä Kyril-myrskystä, joka pyyhkäisi yli koko Euroopan. Niina ja minä emme olleet edes kuulleet mistään myrskystä, ennen kuin eilen aamulla yliopistolla eräällä kurssilla opettaja kertoi, että uutisissa oli ennustettu illaksi todella voimakasta myrskyä. Aamulla tätä oli vielä vaikea uskoa, sillä vaikka vettä tuli taivaan täydeltä, ei ulkona kuitenkaan tuullut.

Iltapäivällä tuuleminen sitten alkoi ja jo yliopistolla oli helppo huomata, että nyt puhaltaa vähän normaalia lujempaa. Yliopiston kampuksella tuuliset päivät vielä korostuvat, sillä koko kampusalue on keskellä peltoa pienen kukkulan laella. Erittäinen tuulisella paikalla siis. Tämä päivällä alkanut tuuli oli todella ärsyttävää, sillä siihen yhdistyi kaatosade, joka piiskasi ilkeästi päin naamaa bussikatoksien suojissakin. Koko päivä menikin märkien vaatteiden kanssa. Onneksi itse päivän lämpötila oli yli kymmenen asteen, eikä tuuli siten suuremmin kylmännyt.

Neljän aikaan Niina suunnisti kotiin ja minä ajoin metrolla itäkaupunkiin. Pienen kävelymatkani aikana kävi selväksi, ettei ulkona ole syytä turhanpäiten olla. Työmaiden peltiaidat paukkuivat myrskyn kourissa ja kaikenlaista roskaa ja oksia lenteli kaduilla. Ihmisiä ei juuri ollutkaan liikkeellä ja viideltä livahdin metrolla kotiin. Autoliikenne pääväylillä oli tuolloin vielä hyvin runsasta, mutta muuten ihmisiä ei juuri näkynyt. Noh, kaatosateen rummuttaessa huurussa olevia metron ikkunoita, ei paljon pystynyt muutenkaan näkemään.

Saavuin juuri metroasemallemme, kun kuului kuulutus, että U47-metrolinja olisi seuraavan tunnin(!) ajan poikki. Olin juuri hetkeä aiemmin ajanut kyseistä linjaa, joten pääsin juuri sopivasti kotiin. Kiiruhdin kämpällemme ja kotosalla vietimme Niinan kanssa iltaa. Ikkunoista katsoimme miten puut taipuivat tuulessa ja miten sade kopisi ikkunoihin. Pihalla roskiksen ja muut kevyemmät irtotavarat olivat pois paikoiltaan ja keli näytti tosi kurjalta.

Illan kuluessa seurasimme TV:stä saksalaiselta uutiskanavalta jatkuvaa erikoislähetystä myrskystä. Lähetyksen mukaan pahimmat myrskytuulet puhalsivat jopa 50m/s (noin 200km/h) vauhdilla, mikä on jo hyvin vaarallista. Koko pyrskyn pahimman keskuksen piti iskeä illan aikana juuri Nordrhein-Westfalenin maakuntaamme. Koko Saksaan oli julistettu jo päivällä korkein mahdollinen myrskyvaroitus (extrem Wetter) ja ihmisiä kehoitettiin koko päivän välttämään ulkona liikkumista. Lapsia päästettiin jo päivällä koulusta ja työpaikkojakin tyhjennettiin etuajassa iltaa varten.

Noin kuuden aikaan televisiossa kerrottiin, että Saksan kansallinen junayhtiö Deutsche Bahn oli päättänyt keskeyttää koko 18 miljoonan asukkaan maakuntamme kaiken junaliikenteen. Syynä tähän olivat radoille kaatuilevat puut ja niistä syntyvä vaara junille. Myös luotijunien ajonopeuksia laskettiin muualla maassa. Keskeytynyt junaliikenne (joka ei onneksi koskettanut meitä) jätti tuhansia ihmisiä asemille, etsimään muita vaihtoehtoja kotiin päästäkseen.

Noin seitsemän aikaan televisiossa ilmoitettiin, että Deutsche Bahn oli päättänyt keskeyttää koko Saksan kaiken junaliikenteen. Kyseessä oli ensimmäinen kerta koskaan, kun kaikki liikenne jouduttiin pysäyttämään. Koko junaliikenne seisoikin tähän aamuun saakka ja jopa pari sataatuhatta ihmistä jäi asemille. Muun muassa Kölnissä tuhannet joutuivat yöpymään asemalla yönsä, mikä aiheutti hermojen kuumentumista. Uutisissa näytettiinkin asemalle puhjenneen pienen joukkotappelun videota. Samaan aikaan Berliinissä kaupungin vain viisi kuukautta vanha moderni päärautatieasema jouduttiin sulkemaan ja eristämään kokonaan, koska lasikaton metallisia tukirakenteita oli pudonnut pyörätelineiden ja parin auton päälle. Koko asema oli suljettuna aina seuraavaan iltaan saakka, sillä kaksi tuntia sitten uutisissa kerrottiin aseman olevan jälleen auki. Pääkaupungin liikenne olikin koko päivän sekaisin.

Me nukuimme yömme hyvin ja aamulla myrsky oli ohitse. Aurinko jopa paistoi. Tein pienen kävelykierroksen lähikortteleissa, mutta mitään vakavampaa ei ollut sattunut. Tällä seudulla on paljon vanhoja puita katujen varsilla, mutta ne eivät olleet onneksi kaatuneet. Muutamia isompia oksia oli pudonnut autojen päälle ja aiheuttanut peltivahinkoja. Puita paljon vaarallisemmin näin pienellä kävelylläni peräti neljässä kohtaa kadulle pirstaleiksi iskeytyneitä kattotiiliä. Se on todella paljon ja hyvin vaarallista! 5-6 kerroksen korkeudelta tuulen irroittama ja lennättämä tiili on hengenvaarallinen pudotessaan. Näin ollen varoitus ulkona liikkumisesta illalla oli hyvin aiheellista. Yhden auton tuulilasi oli hajonnut kattotiilen osuttua siihen.

Aamusta alkaen uutisissa on näytetty myrskyn kuvamateriaa pitkin Saksaa ja muualta Euroopasta. Tällä hetkellä kuolleita on Saksassa 11 ja koko Euroopan laajuisesti yli 40. Dortmundissa kuolleita ei ollut, mutta lähikaupungeissa kylläkin. Suurin osa kuolemista on tapahtunut kaatuneiden puiden aiheuttamissa liikenneonnettomuuksissa. Vielä näin seuraavan päivän iltana maan kaukojunaliikenne on ollut pahasti myöhässä, mutta lähijunat ovat kulkeneet pääasiassa ajallaan.

Myrskyä on luonnehdittu pahimmaksi vuosiin tai jopa yli kymmeneen vuoteen. Meille tämä myrsky ei onneksi näyttänyt pahimpia tuhojaan, mutta televisiota katsoessa kävi kyllä selväksi miten voimakkaasta luonnonilmiöstä oli kysymys. Toivon mukaan myrskyinen sää on nyt hetkeksi ohi ja jatkossa saataisiin harmaisiin sadepäiviin vähän vaihtelua auringonpaisteen muodossa.

Siinä siis kokemuksemme eilisestä hirmumyrskystä. Kirjoitan lähiaikoina laajemmin muista kuulumisistamme.

Klazu · Mon 22-01-2007 20:31:32

En sitten pysynyt lupauksessani lähettää joulun alla vielä viimeistä viestiä kuulumisistamme. Noh, nyt otan tuon vahingon takaisin kertaamalla lyhyesti, mitä joulukuussa oikein tapahtuikaan.

Joulukuun alussa saimme luoksemme syyskauden kolmannet vieraamme, lapsuuden tuttavani Janin ja hänen tyttöystävänsä Outin. He lensivät Suomesta Düsseldorfiin ihan joulukuun alussa; edellisten vieraiden tapaan he saapuivat keskiviikko iltana ja noudimme heidät kentältä. Täytyy ihan ääneen vielä todeta, että on kyllä huomattavasti miellyttävämpää, että luonamme käyvät vieraat lentävät Kölnin sijaan Düsseldorfiin. Näin kentälle/-ltä tarvitsee matkustaa vain tunnin verran Kölnin kahden ja puolen tunnin sijaan. Mutta kentälle mentiin vastaan, mikä oli hauskan outoa, sillä olimmehan viimeeksi olleet kyseisellä Düsseldorfin kentällä 30.8. eli Saksaan itse saapuessamme. Paikat tuntuivatkin tutuilta ja itse kentän ohihan on menty junalla monesti mm. Kölnin matkoillamme.

Ensimmäisenä iltana menimme edellisten vieraidemme tapaan syömään läheiseen hyväksi havaittuun ravintolaan ja seuraavana päivänä teimme samaiset tutustumiset yliopistoon sekä kaupunkikierroksen. Tuolloin näimme myös itse ensimmäistä kertaa keskustan joulumarkkinat, jotka oli siis avattu marraskuun lopussa ja joista kerroin teille tarkemmin jo jouluaiheisessa viestissäni. Kaupungintalon sisällä vieraillessamme huomasimme myös jotain meille ihan uutta, nimittäin rakennuksen aulan kulmista löytyy kaksi suurta pienoismallia koko Dortmundista ja tämän ydinkeskustasta. Nämä olivat varsinkin minulle hyvin kiintoisia löytöjä, sillä niihin on sijoitettu tulevia rakennusprojekteja. Asia, josta olen hyvin kiinnostunut paikkakunnalla kuin paikkakunnalla. Pienoismallien äärelle onkin tullut palattua sen jälkeen pari kertaa opettelemaan tulevia projekteja. Ehkä niitä on joskus sitten vielä itsekin näkemässä? Tässä vaiheessa sitä ei kuitenkaan tiedä vielä. ;-)

Lauantaina teimme sitten päivämatkan Düsseldorfiin, jossa kävimme tietysti Rheinturm -näköalatornissa sekä ihailemassa keskussataman modernia arkkitehtuuria lähempää. Täytyy sanoa, että kyllä on monen muotoista ja väristä taloa - modernia siis - satama-alueella. Tästähän se Düsseldorf onkin maailmalla tunnettu. Myös Düsseldorfissa oli menossa joulumarkkinat, joten teimme vertailua edellisenä päivänä nähtyihin Dortmundin joulumarkkinoihin. Dysseliläisten viritykset todettiin vain halvoiksi kopioiksi niistä Dortmundin aidoista markkinoista (kotiinhan pitää vetää, oli se missä vain). Huvittava yksityiskohta keskustassa oli tekojäärata kaupungin keskellä. Siellä muutamat onnettomat kompuroivat (oletettavasti) ekaa kertaa luistimilla +13 asteen lämmössä. Hulluja nuo düsseldorfilaiset, me suomalaiset tuumimme.

Ostoksia ei kaupungissa suuremmin suoritettu, mutta todettiinpa yhteen ääneen, että väkeä on todella paljon liikkeellä ja Düsseldorf kallis ostoskaupunki; kaduilla näimme Ferrareita sekä muita arvoautoja ja näyteikkunasta bongasimme muunmuassa vaivaiset 93 000 euroa maksavan timanttikellon. Että näin ne rikkaat!

Lauantaina illalla teimme vielä uudemman kerran kävelyn Dortmundin keskustaan ja ihastelimme joulumarkkinoiden mainosvalojen loistetta, sekä jättiläisjoulukuuden näyttävyyttä. Tämän jälkeen vetäydyimme nukkumaan, sillä sunnuntaina otimme junan allemme ja poikkesimme aamupäiväksi katsomaan Lünenin pientä 90 000 asukkaan naapurikaupunkia Dortmundista pohjoiseen. Olin jo aiemmin huomannut, että Lünenissä on kivasti vanhaa perinteistä arkkitehtuuria, joten kävimme porukalla katsastamassa paikat. Myös Lünenissä tarkastimme paikalliset joulumarkkinat ja siellä myytävät hetkut. Hyvää oli, mitä se syömämme sitten olikin.

Iltapäiväksi palasimme Dortmundiin ja menimme australialaiseen Boomerang -ravintolaan. Jo aiempien vieraidemme kanssa oli tarkoitus käydä kokeilemassa paikan erikoisuutta, lautasellista emun, kengurun sekä krokotiilen lihaa! Tuolloin emme ehtineet makutestiä suorittaa, mutta nyt suoritimme. Ennakko-odotukset olivat vähintäänkin jännät. Miltä maistuisi söpö kenguru? Miten sitkeää olisi krokotiili ja saisiko sen syötyään kaupan päälle nahkalompakon tykötarpeet? Yhteenvetona voidaan sanoa, että kaikki liha oli erittäin hyvää ja maut olivat pitkälti tavallisten ruokaeläinten makua muistuttavia. Krokotiili maistui minun suussani ehkä jopa hieman kalaisalta, mikä oli vähän yllätys. Yhtäkaikki, sellaisiakin eläimiä on tullut nyt maistettua. Ja uteliaille tiedoksi: kaikkia kolmea sorttia sisältävä maukas lautanen maksoi vain 12€ - ei siis oikein mitään! Suomessa nuo kaksi numeroa voisivat vaihtaa paikkaansa ja silti epäilen...

Maanantaina ystävämme lensivät jälleen Suomeen ja jäljelle jäi erittäin hyvä mieli mukavasta vierailusta. Toivottavasti heitä nähdään uudemmankin kerran vieraanamme. Itse jäimme Saksaan vielä kahdeksi viikoksi ja tuona aikana istuimme lähinnä koulussa. Pidimme eri kursseilla muutamia suullisia esityksiä, joilla saa kuitattua kyseisistä kursseista arvosanan. Lisäksi tapasimme muutaman kerran saksalaista ystäväämme Janaa, joka siis tällä hetkellä tarpoo Joensuun lumihangissa. Hänen tarinaansa lisää myöhemmissä viesteissäni.

18. joulukuuta oli sitten se odotettu päivä. Kolmen ja puolen kuukauden (voidaan ilmaista myös: reippaat 100 päivää) jälkeen lensimme Kölnistä Helsinkiin. Reissupäivä oli pitkä, sillä halpalentoyhtiö German Wingsin kone oli yli tunnin myöhässä ja missasimme Tikkurilassa suoran yhteysjunamme Joensuuhun. Jouduimme siis odottamaan seuraavaa junaa, jolloin pääsimme perille Niinan vanhempien luokse Liperiin vasta puoli kaksitoista yöllä. Aamulla olimme heränneet junaan jo ennen kuutta, joten matkalle tuli mittaa ihan kiitettävästi ja uni maittoi yöllä.

Suomen päässä tunnelmat olivat erikoiset. Ensimmäinen shokki oli lentokentän ovesta astuessa parin asteen pakkanen, joka puri kylmästi +15 asteeseen tottuneita matkalaisia. Toiseksi kauhistelimme paikallisliikenteen kehnoa palvelutasoa, kun matkasimme bussilla kentältä Tikkurilaan. Missään ei matkan aikana kuulutettu tai lukenut pysäkkien nimiä (Saksassa _kaikissa_ busseissa on kuulutukset ja näytöt), joten Tikkurilan kohdalla poistuminen pimeällä oli meillekin hieman hankalaa. Tikkurilassa ehdimme junaa odottaessa pureutua Suomen ihanuuksiin; asiointi missä vain omalla kielellä oli lapsellisen helppoa verrattuna täällä tapahtuvaan jokapäiväiseen vieraskieliseen asiointiin. Lisäksi Prisman kaltaisen hypermarketin valikoimat olivat uskomattomia ja niistä löytyi salmiakkia! Ja olihan se Hesburgerin hampurilainenkin aika maukkaan makuinen pitkän ajan jälkeen. :-)

Suomeen saapuminen tuntui oudolta vain ensimmäisen illan aikana ja tuttujen ihmisten näkemisen jälkeen tunsi olevansa kotona. Liperissä vierailimme monessa paikassa kertomassa kuulumisiamme ja teimme joulun alukseen kuuluvia joululahjojen ees sun taas kuskaamisia. Tietenkin myös saunoimme! 14 päivän Suomen vierailumme aikana taisimme käydä saunassa kymmenen kertaa, joten "varastoon" tuli saunottua kunnolla. Eipä silti, kyllä nyt keväällä tulee täälläkin päässä saunottua, mutta kunnon vihdalla suoritettavaa saunomisrituaalia ei voi suorittaa kuin Suomessa!

Vierailimme myös Joensuussa pariin otteeseen ja paljonhan kaupungissa oli ehtinytkin muuttua. Monet kaupungissa etenevät rakennusprojektit olivat nousseet ylöspäin ja minä kameran kanssa kiertelin niitä ihmettelemässä. Kävimme myös katsomassa Joensuun asunnollamme, miten alivuokralla siellä asuvat pojat olivat asuntoamme pidelleen. Ihan hyvin, täytyy sanoa nähdyn perusteella. Seinät olivat pystyssä ja Niinan jättämät kukatkin elossa, mikä on jo aika saavutus (ei onnistu edes Niinalta!).

Jouluaatto meni sikäläisittäin perinteisissä merkeissä Liperissä. Koska olin ekaa kertaa appivanhempien luona jouluna (edellisen joulun Niina oli Pohjassa), toin taloon omia jouluperinteitämme, kuten joulurauhan julistuksen katsomisen, kinkun syönnin ja muuta pientä (Niinan äiti oli ostanut minulle oman piparkakkutalon syötäväksi). Aattoilta meni mukavasti ja lahjoja tuli näin vanhoille ihmisille ihan liian paljon. Joulupäivän vietimme ihmisiä viimeistä kertaa kyläillen, sillä tapaninpäivänä suuntasimme junalla kohti Etelä-Suomea. Matkalla pysähdyimme vielä Vantaan Korsossa ihmettelemään sikäläisen kummilapsemme Iiriksen kasvamista ja temppuja. Illaksi pääsimme lopulta Pohjaan, jossa odottikin jo tuttuja ihmisiä.

Yleensä joulun ja uudenvuoden väliset päivät ovat minusta vuoden masentavimpia, mutta tällä kertaa ne menivät ihan mukavissa merkeissä tuttuja kotipuolessa tapaillessa. Kavereita tuli nähtyä, kinkkua ja laatikkoa vielä syötyä sekä kaupoissa mm. Salossa käytyä. Uudenvuoden alkuiltaan kuului tietysti Pohjan palokunnan ilotulituksen katsominen (oli kyllä jälleen komea!) ja kavereiden seurassa vietimme ilta-yön. Vetäydyimme nukkumaan joskus kahden aikaan yöllä, sillä seuraavana päivänä kello 14:30 nousi ilmaan lentomme Helsingistä kohti Kölniä. Tunnelma Helsinki-Vantaalla oli hieman haikea, mutta ei jännittynyt, sillä tiedossa oli tällä kertaa mitä Saksan päässä on vastassa. Tuttua ja mukavaahan täällä on ja niin paljon asioita tutkittavaksi. Hyvin pian pääsimme koti-ikävästä ja haikeudesta eroon ja aloitimme kevään puuhastelut täällä päässä.

Siinä siis lyhyesti niputettuna osin kertomatta jääneitä liikkeitämme. Seuraavassa viestissä palaan taas tänne Saksaan, jossa nyt on vietetty jo kolmisen viikkoa. Tänä aikana on tapahtunut paljon ja sitä lähden kuromaan kiinni lähiaikoina tulevassa seuraavassa viestissäni.

Dortmundin ydinkeskusta. Yhden suhde (1:?) johonkin:

Düsseldorfin kuuluisaa satama-aluetta:

Pienesti ylihintaa kiskova timanttitiuku:

Lünenin vanhaa puolta:

Australialainen luonas. Järjestyksessä vasemmalta oikealla; emua, krokotiiliä ja kengurua:

Amarillon herkkujen ääressä Joensuussa:

Jouluaaton aamu Liperissä:

Lahjat overflow:

Klazu · Mon 22-01-2007 20:46:49

Laitetaan nyt vielä omana viestinään, kerta elämään(i) Saksassa liittyy...

Tänäisessä (22.1.2007) Helsingin Sanomissa julkaistiin hienosti näkyvällä paikalla laatimani mielipidekirjoitus Globalisaatiosta Euroopasta. Kyseessä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan ko. lehteen ja perhana vieköön, teksti meni läpi. Nyt kun Suomen media on valloitettu, pitänee siirtyä Saksan lehtiin kirjoittelemaan?-)

Klazu · Fri 02-02-2007 22:50:23

No niin. Lähdetäänpäs kertaamaan, mitä tässä tammikuun aikana oikein onkaan tapahtunut täällä Saksan päässä. Suomen ikävästä päästiin nopeasti yli heti ensimmäisellä viikolla ja ajatukset kohdistettiin työharjoittelupaikan sekä seuraavan asunnon hakuun. Meiltähän meni alta edellinen todella mainio kämppä tässä helmikuun alussa, koska vuokranantajamme palasi omalta vaihto-opiskelu jaksoltaan Skotlannista ja tietysti halusi muuttaa omaan asuntoonsa. Ymmärtäähän tuon, mutta vähän se kyllä meille päänvaivaa tuotti. No aloitetaanpa kuitenkin työnhausta.

Alkuperäinen ajatuksemme Saksaan lähdölle oli suorittaa täällä kuuden kuukauden mittainen opintoihimme liittyvä oman alan työharjoittelu. Kuten aiemmin on tullut kertoiltua, emme oikein saaneet haettua paikkaa loppuvuodesta ja niinpä paineet olivat jo melkoiset alkukuusta. Meillä kun ei ollut mitään tietoa jatkosta. Jos emme saisi harjoittelupaikkaa, palaisimme Suomeen jo helmikuun lopussa suorittamaan harjoittelun siellä. Noh, eka viikko läheteltiin hakemuksia muutamaan suureen yritykseen. Eikä vaiva ollut turha, sillä minuun otettiin yhteyttä Hewlett-Packardista, jossa oltiin kiinnostuneita haastattelemaan minua työharjoittelua varten. Kyseessä oli kuitenkin vasta ensimmäisen kierroksen puhelimen kautta tapahtuva haastattelu, josta olisi sitten mahdollista päästä itse paikan päälle kasvottaiseen tapaamiseen. Karsintaa tälle ensimmäisellekin kierrokselle silti on, sillä Niinaan ei esimerkiksi otettu yhteyttä. Haastattelu oli viikon päästä. Se oli englanniksi ja meni oikein hyvin (tuli jopa kaksi kertaa saatua kehuja englanninkielen taidosta, mikä tietysti oli mukavaa kuulla). Vaikka kaikki meni hyvin, tuli viikon päästä ilmoitus, ettei minua oltu valittu toiselle kierrokselle. Hakemuksia tuolle työlle oli tullut todella paljon ja en kait sitten ollut vain siihen soveltuvin. Noh, mitäpä tästä. Tämän jälkeen olen postitellut lisää hakemuksia ja toivottavasti tästä päästäisiin haastatteluun johonkin muualle. Hiljaa hyvää tulee ja en ole asiasta mitenkään huolissani, sillä Saksassa ja tässä Ruhrin alueella toimii niin paljon yrityksiä, että paikka löytyy varmaan jostain.

Vaikka minulla ei ole vielä tähän mennessä tärpännyt harjoittelupaikan suhteen, kävi Niinalla puolestaan hyvä tuuri. Häneen otettiin uudelleen yhteyttä Nokialta, jonka Saksan suurin yksikkö sijaitsee Dortmundin naapurissa Bochumissa. Niinahan kävi siellä haastattelussa joulukuun alussa, mutta tuolloin soveltuvaa paikkaa ei ollut. En tiedä olenko kaikille maininnut, mutta hiillostivat häntä tuolloin haastattelussa peräti 3 tuntia!! Huh huh. Mutta, Niinaan otettiin yhteyttä ja hänet kutsuttiin uudelleen paikalle keskustelemaan mahdollisuuksista. Niina oli kuulemma ollut yksi parhaimpia aiempaan tehtävään haastateltuja (joita oli noin sata!), mutta tuolloin tehtävä ei todellakaan ollut hänelle soveltuvin. Mutta nyt kävi ilmi, että Nokialla oli tarjota hänelle varsinainen opiskelijan työharjoittelupaikka, josta vieläpä maksavat hänelle ihan kelpoa palkkaa (monesti harjoittelut Saksassa ovat pienesti, jos ollenkaan, palkattuja)! Meillä repesi reimu, sillä tämä tiesi sitä, että Saksassa oleskelumme varmistui pitkälle tulevaisuuteen. Ihan niin pitkälle, että näillä näkymin paluuliput Suomen ostetaan elokuun lopussa. Tietysti jos töitä löytyy tuon harjoittelun jälkeenkin (jolloin olemme siis yliopistosta valmistuneita), voi elokuun loppu olla vain yksi Suomen vierailu lisää ja ekä siis vielä lopullinen paluulento. Mutta tätä ei tässä vaiheessa tiedä. Se kuitenkin on varmaa, että olemme täällä elokuun loppuun, jolloin muuten tulee täyteen vuosi ulkomailla. Ihan mukavasti, etten sanoisi.

Kyllähän tuossa asioita pohdittiin jo hieman ennen Niinan työn varmistumista. Päätimme tuolloin olla Saksassa ainakin toukokuun loppuun - vaikka sitten omaan piikkiin ilman opintotukia (joita voi siis nostaa vain opintoajasta ja joka päättyy meillä helmikuun lopussa). Tämä päätös olisi merkinnyt meille edes 9 kuukauden mittaista Saksan reissua, jota voisi jo pitää riittävänä kielen oppimiseen ja edes jonkinlaisen hyödyn saavuttamiseen. Mutta nyt kun työtä löytyi Niinalle, ja minullekin ihan varmasti tässä pian, tilanne on paljon selvempi ja edellisessä kappaleessa kertomani mukaisesti ollaan täällä elokuun loppuun. Toivottavasti tämä nyt toi hieman selvyyttä tilanteeseemme, joka kieltämättä on vähän mutkikas, mutta tällä erä kaikki on kunnossa. :-)

Samalla kun Saksan reissulle tuli 6 kuukautta lisää mittaa, piti tietysti etsiä vastaavasti myös asuntoa. Elokuun loppuun asti oli kuitenkin helpompi etsiä asuntoa, sillä moni kevääksi Saksasta vaihtoon lähtevä vuokraa mieluusti asuntonsa juuri sinne asti. Kaikki muut ajankohdat (kuten aluksi ajateltu toukokuun loppu) olisivat olleen paljon hankalampia. Asunnon haun kanssa oli kuitenkin kiire, sillä katto oli lähtemässä pään päältä kolmen viikon sisään. Niinpä päätimme, että asunto haetaan Dortmundista, jolloin järjesteltävää tulee kaikkein vähiten. Ja kun Niinan työ on Bochumissa, ei asunto voisi muutenkaan olla kuin korkeintaan Essenissä saakka. Düsseldorf olisi jo liian kaukana päivittäiseen työssä käyntiin. Eli keskityimme tutun Dortmundin tarjouksiin ja täälläkin lähinnä asumamme alueen lähiseutuun, joka on keskustan osista parasta aluetta. Tarjouksia oli monia, mutta loppujen lopuksi kävimme katsomassa vain yhtä paikan päältä. Asunnossa ei ollut mitään suurempaa vikaa ja se sijaitsikin vain 400 metriä entisestä osoitteestamme. Niinpä ilmaisimme kiinnostuksemme asunnosta ja viikon päästä saimme kuulla, että olimme saaneet ko. asunnon. Eli nyt oli kattokin järjestetty pään päälle ja tätä viestiä kirjoitankin jo täältä uudesta asunnostamme. Kerron tarkemmin asunnosta seuraavassa viestissäni kuvien kera.

Tämä on siis tilanteemme tällä hetkellä. Työtä on järjestynyt Niinalle ja minullakin tilanne on ihan hyvä. Asunto on ja viihdymme täällä oikein hyvin. Näiden asioiden lisäksi olemme tietysti käyneet koulussa joka viikko. Siellä olemme pitäneet monia esityksiä kielikursseilla erilaisista aiheista, kuten atomivoimasta, Joensuusta (kaksikin kertaa, joista toinen oli mainospuhetta yliopistostamme vaihtoon lähtöä harkitseville saksalaisille), menneestä lukukaudesta ja monesta muusta aiheesta. Saksalaisessa yliopistossa monilta kursseilta saa siis suoritusmerkinnän tunneilla vain istumalla, mutta pitämällä referaatin (joka siis tarkoittaa täällä suullista esitystä), saa kurssista arvosanan ja hieman enemmän opintopisteitä. Meillä kun on ollut vain kielikursseja, ei niillä aiheen kanssa ole ollut mitään väliä ja siksi aiheemme ovatkin olleet näin sekalaisia. Varsinaisilla luentokursseilla referaatit saattavat kurssista riippuen olla hyvinkin vaativia. Olemme mm. kuulleen 3(!) tunnin mittaisista esitelmistä, joka on jo aikamoinen! Onneksi itse ei tarvitse sellaisia pidellä. Ihan mukavasti nuo pitämämme ovat menneet ja muutenkin tuntuu, että saksan taito on huomattavasti noussut. Meillä on ihan mukavasti saksalaisia ystäviä, joiden luona käymme istumassa iltaa ja joiden kanssa pystymme jo hyvin laajasti keskustelemaan aiheesta kuin aiheesta. Kovasti nuo ovat kielitaitoamme kehuneet ja mukavastihan tämä menee. Ei meitä nyt minään alkuperäisinä kielenpuhujina voi todellakaan vielä erehtyä pitämään, mutta kyllä sitä jo pärjätään oikeastaan missä vain. Pienellä yrityksellä löytää aina keinot neuvotella, vaikka kyseisen aiheen sanasto ei olisikaan tuttua.

Yksi kunnon treeni oli heti ensimmäisellä tammikuun viikolla, kun kävimme vierasilla saksalaisen ystävämme Janan, joka siis tällä hetkellä on vaihdossa Joensuussa, vanhempien luona Velbertissä. Velbert on täkäläisten mielestä pieni kaupunki (vain 100 000 asukasta) aivan keskellä Ruhria. Kaupungista ajaa autolla alle tuntiin kaikkiin alueen suurkaupunkeihin. Velbert sijaitsee kumpuilevan maaston keskellä ja ympärillä on kauniita peltomaisemia. Myös Ruhr-joki virtaa lähistöllä uomassaan. Maisemat bussista ovat todella kauniit.

Meitä kieltämättä vähän jännitti mennä ehtaan saksalaiseen kotiin vieraaksi. Mitä jos ei ymmärräkkään toimia täkäläisen kulttuurin tavalla tai keskustelu on tönköä pitkän illan aikana? Turhaa oli huolemme, sllä paikalla olleet Janan vanhemmat, pikkuveli ja poikaystävä Renee olivat hyvin mukavia. He olivat meistä hyvin kiinnostuneita, sillä ovat koko poppoo pieniä Pohjoismaat -faneja. Tämä sen takia, että Janan pikkusisko asuu tällä hetkellä Ruotsissa ja olivat kovasti ihastuneet sikäläisiin maisemiin siellä vieraillessaan. Ja toki meidän tarinamme kiinnostivat kovasti myös siksi, että Jana lähti kahden vuorokauden päästä kohti Joensuuta, jossa on nyt siis ollut kolmisen viikkoa.

Paikalle löydettiin hyvin. Perhe Ludophin kotitalo on saksalainen "omakotitalo", vai rivitaloksiko sitä pitäisi kutsua? Täällä kun taloja rakennetaan yhteen, mutta kaikilla saattaa olla pieni pihansa. Talo oli aika jännä, sillä siinä oli neljä kerrosta. Kun vielä kohtuullisen kokoisia huoneita oli joka kerroksessa kolmisen kappaletta, tuli huoneiden lukumääräksi jotain tyyliin 12. Ihan iso talo siis, vaikka näyttääkin ulkoa kovin pieneltä osalta isompaa taloketjua.

Erityisen jännä vierailu oli kummallekin osapuolelle, sillä Ludolphit rakentavat paraikaa kellariinsa saunaa! Niinpä meidän pitikin tarkastaa, että saunaa koottiin oikein päin. :-) Suomalaisen silmään sauna oli vähän hassu, sillä se on jostain tilattu pakettisauna. Tämä tarkoittaa, että se on "lautakoppi", jossa on siis sisällä lauteet ja kiuas. Ihan saunan näköinen sisältä, mutta ulkoa tällainen lautakoppi ihan irrallaan ympäröivästä kellarimaisemasta on vähän hassun näköinen. Varsinkin, kun heillä on tällä hetkellä suihkutilat eri kerroksessa (aikovat kyllä tehdä muutoksen myöhemmin), eli suihkua varten hilpaistaan yläkertaan. Noh, käy se niinkin. Mutta kyllä niitä "saunoja" siis on täkäläistenkin kodeissa. Kuulemma Renenkin (Janan poikaystävä) vanhempien kotona on sauna ja lukiko jossain lehdessä, että koko Saksassa olisi 1,3 miljoonassa kodissa sauna. Siis muutama enemmän kuin voisi olettaa!

Ilta kului ihan mukavissa merkeissä jutellen, jouluna otettuja kuvia näytellen ja korttia pelaillen. Janan äiti valmisti meille myös perinteisen saksalaisen aterian. Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli paljon (oikein hävetti, kun ei jaksanut syödä lähellekään saksalaisten määriä!), mutta miten tuota kuvaisi? Königsberger Klöpse on nimi ja ruoka muodostui siis kookkaista ja maukkaista lihan paloista sekä taikinasta, jota kastettiin kastikkeeseen. Oli tuossa jotain muutakin, mutta eihän mies tuollaisia muista ja osaa selittää. Hyvää oli ja liitteenä on kuva ruoasta. Loppuillasta heitimme Ludopheille ja erityisesti Janalle hyvästit ja toivotimme hyvää matkaa Joensuuhun. Hyvinhän tuo oli antamillamme ohjeilla perille päässytkin, mutta hänen kokemuksistaan toiste lisää.

Tammikuun aikana olemme muuten lähinnä suorittaneet viimeisiä koulukursseja. Muutamia kyläilyjä olemme tehneet saksalaisten kavereidemme luo ja nämä ovat myös meillä vierailleet. Myös Suomesta olevat tamperelaiset pojat kävivät yhtenä viikonloppuna meillä istumassa. Itseasiassa huomenna kaikki (4) suomalaiset vaihtarit tulevat meille iltaa istumaan. Pidetään tupaantulijaisia sekä jäähyväisiä yhtä aikaa, sillä kaikki paitsi Iina palaavat helmikuun lopussa Suomeen.

Muissa uutisissa Niina hankki itselleen jäsenyyden paikalliseen kuntoklubiin. Klubiin oli liityttävä vähintään vuodeksi, minkä vuoksi hän ei vielä syksyllä sinne liittynyt, mutta nyt kun tällä oloa on reilusti jäljellä, hän meni jäsenyyden hankkimaan. Vaikka ihan vuodesta ei olekkaan tietoa, jäsenyyden voi sanoa irti ulkomaille muuttaessaan. Kyseinen kuntoklubi sijaitsee päärautatieaseman luona (helppo ja nopea mennä metrolla) ja on todella moderni. Laitteissa on tietokoneet, joihin henkilökohtaisen avaimensa tyrkkäämällä saa laitettua omia säätöjä ja kone ehdottelee treeniohjelmia. Kunnon futuristista menoa. Minä en siellä käy, koska jäsenyys on aika kallis ja kertalippuja ei ole, ja se harmittaa vain yhdestä syystä: siellä kun on sauna! Niina onkin käynyt saunassa viikottain. Se vähän harmittaa, mutta pitänee jossain välissä mennä paikalliseen uimahalliin saunomaan. Saunaan liittyen mainittakoon, että Niina on jo käristänyt muutamat saksalaiset ulos saunasta, sillä eihän sitä saksalaisten "löylyä vain kaksi kertaa tunnissa" tahtia suomalainen malta noudattaa... ;-)

Itse olen tässä kaiken ohessa matkustellut lähialueilla. Itäinen Ruhr onkin tullut aika tutuksi ja hahmotan jo hyvin koko 10 miljoonan asukkaan seudun. Saksalaiset ystävämme eivät voi käsittää, kun sanon käyneeni ties missä pikukaupungeissa, joita eivät edes itse tiedä. Kaikki Dortmundin yhdeksän naapurikaupunkia on tullut käytyä ja matkat suuntautuvatkin koko ajan kauemmas Keski-Ruhriin. Minusta matkanteko on hauskaa ja junasta sekä varsinkin bussista näkee maisemia todella hyvin. Opastus on hyvää ja liikenneviidakossa ei eksy. Opiskelijakortillamme kaikki matkustelu on ilmaista, mikä on aivan mahtavaa. Olen löytänyt monia kivoja sekä kauniita paikkakuntia, joihin pitää tehdä Suomesta tulevien vieraidemme kanssa myöhemmin päivämatkoja.

Erityisen kaunista on Etelä-Ruhrin alue, jossa kaupunkimatto yhdistyy kumpuileviin vehreisiin niittyihin ja kukkuloihin. Näkymät ovat paikoin uskomattomia. Kertomisen arvoinen paikka on kaksi viikkoa sitten vierailemani 380 000 asukkaan Wuppertal. Se sijaitsee 40 minuutin junamatkan päässä Dortmundissa. Wuppertal on todella pitkä kaupunki, sillä se on rakentunut pienehkön Wupper-joen varrelle pitkulaiseen laaksoon. Kaupunki ei ole rakennustyyliltään mitenkään poikkeava, mutta siellä on erikoisuus nimeltään Schwebebahn. Schwebebahn on peräti 105 vuotta vanha riippuva "juna", joka kuljettaa ihmisiä (päivittäin 75 000) pitkulaisen kaupungin laidasta toiseen. Järjestelmä on siis todella vanha ja erityisen ovelaksi sen tekee hieman Dortmundin H-baanaa (yliopistollamme oleva huomattavasti uudempi riippuva juna, jonka olen aiemmin kuvattu) korkeampi etäisyys maasta (paikoin jopa 12 metriä). Schwebebahn myös roikkuu eri tekniikalla kiskoistaan, mikä tekee siitä jatkuvasti keinuvan. Jopa asemilla juna keinuu pienesti ja kyydissä meno on aika villiä puolelta toiselle vaappuessa. Jännästi melkein koko 13,3 kilometrin pituinen rata on rakennettu Wupper-joen ylle, joten maisemat ovat jännät ja radan rakenteet todella erikoiset. Jos kyseinen vekotin tuntuu järjettömältä, on hyvä muistaa että Wuppertal sijaitsee ahtaassa laaksossa, jossa matkustaminen kumipyörillä laidasta toiseen on todella hidasta. Schwebebahnilla voi ruuhkien yli hurauttaa ilman ongelmaa ja junia kulkee viiden minuutin välein. Se on siis hyvin kätevä tapa liikkua kaupungissa.

Vekotinta on pidetty yhtenä maailman turvallisimmista kulkuneuvoista suhteessa kuljettuihin matkoihin, mutta 1999 tapahtui viisi kuolonuhria ja 47 loukkaantunutta vaatinut onnettomuus. Juna on H-baanasta ja Düsseldorfin kentällä olevasta Skytrainista (josta olen myös kertonut aiemmin) eroten kuljettajan ajama, eikä siis automaattinen. Todella hurja laite kyllä ja yksi Wuppertalin nähtävys.

Kerrotaan vielä tammikuun ikävänä uutisena miten täällä asuvan suomalaisen tytön, Iinan, joka siis asuu täällä saksalaisen poikaystävänsä luona Essenissä (30km Dortundista) ja opiskelee kanssamme, luokse oli murtauduttu kaksi viikkoa sitten. Nämä asuvat kerrostalossa maantason kerroksessa ja tämän poikaystävän vanhemmat vieläpä kaksi kerrosta ylempänä, mutta silti varkaat olivat kehdanneet käydä. Onneksi murto oli tapahtunut Iinan ja Stefanin poissa ollessa, sillä ei sitä koskaan tiedä mitä tuollaisessa tilanteessa voi käydä (jos siis yllättää murtovarkaan itse teosta - uskaltaako siinä tehdä mitään?). Asunnosta oli viety kaikki elektroniikka, arvoltaan tuhansia euroja. Todella harmillinen juttu ja poliisin toteama "3%:in todennäköisyydellä tapaus selviää" ei todellakaan lämmitä. Onneksi vakuutus korvaa suuren osan tavaroista, mutta ei se ole koskaan sama asia. Varkauden riski on tosiaankin asia, minkä vuoksi en itse asuisi koskaan kaupungissa 3. kerrosta alempana (tämä uusi asunto on 3. kerroksessa). Tänne rosmo nyt tuskin ainakaan ikkunasta kiipeää. Tosin on niitä muitakin keinoja...

Mutta näin tällä erää. Ehkäpä tässä oli tärkeimmät kerrottavat alkuvuodesta ja erityisesti tammikuusta. Seuraavassa viestissäni kerron asunnostamme ja laitan muutamia kuvia. Ja eiköhän niitä muitakin aiheita tule siihen mennessä. Varmasti. ;-)

Kuva noin minuutin ennen Kölniin laskeutumista:

Ehdalla saksalaisella aterialla:

Mystinen ruoka vähän lähempää:

Korttia läiskimässä:

Velbert Langendreerissä kauniita vanhoja taloja:

Schwebebahnin rata Wupper-joen yllä:

Schwebebahn hurauttamassa yli kadun: